Paljakanvuoren luontopolku kulkee kalliolla, metsässä ja järven rannalla, reitin pituus on noin kaksi kilometriä. Opastetaulussa kerrotaan vuoren menneisyydestä, johon kuuluvat mm. muinaiset uhrikupit, vanhat juhannuksen viettoperinteet ja tarina Pirunpesästä. Lapsille vuoren jylhät luonnonmaisemat tarjoavat jännittävät puitteet seikkailuille ja luontoretkille. Reitille on rakennettu kaksi levähdyspaikkaa. Käymälää ei enää ole.

Vuoren laki on laajalti tasainen ja lähes paljas kasvillisuudesta. Koska Paljakka kohoaa ympäristöään useita kymmeniä metrejä korkeammalle, siellä uskotaan pidetyn merkkitulia, viimeksi Suomen sodan aikaan vuosina 1808-1809. Merkkitulet olivat vartiointi- ja hälytysjärjestelmä, joiden avulla tähystävät vartijat varoittivat lähestyvästä vihollisesta. Paljakka onkin ollut sijaintinsa puolesta otollinen tähystyspaikka, sillä se sijaitsee lähellä vanhaa erätietä, joka kulki etelän suunnasta vesireittiä Pielaveden ja Kiuruveden kautta Oulujärveen saakka.

Paljakka on lisäksi ollut aikoinaan juhannuksen viettopaikka. Vuoren korkeimmalle kohdalle on auringon laskiessa sytytetty kokko ja laella on pidetty tanssit, pelattu korttia, nautittu alkoholia sekä "oltu koppisillaan" eli pelattu pesäpallon kaltaista joukkuepeliä. Tarinoiden mukaan juhlan kohokohta on ollut ruudin räjäyttäminen kallionkolossa, mikä myöhemmin korvautui haulikon tai rihlakon laukauksilla.

Paljakan laella on muinaisjäännös, jossa on noin 40 uhrikuppia. Kuopat eli kupit ovat erikokoisia ja -syvyisiä ja ne muodostavat kalliopintaan tiiviin rykelmän. Paljakan uhrikuppien ikä ja käyttötarkoitus ovat jääneet arvoitukseksi. Uhrikupeista yleisesti tiedetään, että ne yleistyivät Suomen alueella rautakaudella ja niiden tiedetään olleen paikoin käytössä vielä 1800-luvullakin. Uhrikuppien on arveltu liittyneen vainajakulttiin sekä hyvän sadon ja karjaonnen turvaamiseen.

Linkki Lipasjärjestelmän kohteeseen

 Kiuruveden kaupunki on kunnostanut Paljakanvuoren luontopolkua vuonna 2020. Kunnostustoimenpiteet jatkuvat kesällä 2021 kun uudet pitkospuut ja loput kyltit asennetaan paikalleen.

Kunnostuskohteita

• opastusta kohteeseen lisätty kyltein
• parkkipaikat -> laajennus, uudet infokyltit
• rakoliiterit -> parkkipaikoille polttopuu- ja jätehuolto -> polun varrella ei ole enää roskakoreja eikä polttopuita viedä kaupungin toimesta tulipaikoille -> jokainen ulkoilija huolehtii puut mukaan parkkipaikan liiteristä ja tuo roskat pois tullessaan
• käymälät -> parkkipaikoille, käymälät on purettu pois maastosta
• reitin varrelle tehty uudet merkinnät, raivattu maisemaa ja kunnostettu polkua, asennettu kaiteita
• uusitaan kylttejä ja pitkoksia sekä lisätään levähdyspaikkoja
• tulipaikat -> uudet kaivonrenkaat, paistoritilät ja istuimet (puunrungoista)
• pöytäpenkit -> uusittu laavujen ja tulipaikkojen yhteyteen
• laavut -> siistitty ja uusittu katot ja tehty uudet infokyltit
• vieraskirjoille tehty laavuun laatikot
• yleistä siisteyttä parannettu, näkymiä järvelle avattu, vesakkoa poistettu
  

Pirunpesä

Vuoren länsirinteellä sijaitsee Pirunpesä: syvä onkalo,  jonka arvellaan muodostuneen hiidenkirnujen lailla jääkauden aikana. Pohjois-Savossa on löydetty kaksi rapautumisluolaa. Toinen niistä on Maaningan Kellarimäen luola ja toinen Paljakkavuoren. 

Pirunpesä on graniittikallion pystyraon rapautuessa avartunut kuilumainen muodostuma, josta erkanee muutaman metrin välein putkimaisia vaakatunneleita. Luolaan on aikoinaan laskeuduttu köyttä pitkin yli 20 metrin syvyyteen. Nykyään luola on tukittu ylintä osaa lukuun ottamatta. Se tukittiin 1930-luvulla, kun alueella laiduntaneita lampaita putosi kuiluun menehtyen sinne.

Tarinan mukaan luola on saanut nimensä, kun Väisäs-niminen mies oli laskeutunut onkaloon 18 syltä pitkän köyden varassa ja päässyt lähestulkoon onkalon pohjalle. Seuraavana yönä mies näki unta onkalosta: piru ilmestyi ja sanoi, että mikäli mies olisi laskeutunut vielä kaksi syltä, olisi hän jäänyt onkaloon. Mies kertoi unestaan muille, eikä kukaan sen koommin uskaltanut laskeutua alas onkaloon.