Siirry sisältöön

kaupunginjohtajan kynästä

Juha-Pekka Rusanen

Kiuruvesi-lehden sivut

Viljellen ja varjellen   

Maaseutuun ja sen elinkeinoihin liittyy suuria intohimoja monelta eri suunnalta. Ilmastonmuutos on entisestään lisännyt monenlaisia vaatimuksia.   

Äskettäin esimerkiksi Helsingin kaupunki päätti luopua liharuokien tarjoilusta kaupungin eri tilaisuuksissa. Ratkaisua perusteltiin sillä, että ympäristöasiat huomioidaan tarjoilussa entistä paremmin. Meillä, Luomu-Suomen pääkaupungissa tämmöinen esitys saisi takuulla nuivan vastaanoton ja nostaisi karvat pystyyn. Eikä varmasti tämmöistä esitystä uskallettaisi Kiuruvedellä ehdottaa edes aprillipilana, sillä meillä ruoka on arvossaan, kuten asiaan kuuluu.     

Minusta kuitenkin tuntuu pahalta tämmöiset heitot, joissa maa- ja metsäomistajista on tehty eräänlaisia ilmastorikollisia, vaikka maatalous ja metsät tarjoavat konkreettisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen taklaamiseen.   

Meillä kiuruvetisillä on realistinen luontosuhde, sillä maatalous ja metsätalous ovat meille arkipäivää ja tosiasia. Oman kokemukseni mukaan asioiden mittasuhteet ja arkitodellisuus unohtuvat kuitenkin helposti mitä kauemmas mennään.   

Tästä esimerkkinä nousee mieleen muutaman vuoden takainen EU:n maatalousvaliokunnan vierailu Pohjois-Savossa ja Kainuussa, jossa olin vahvasti mukana EU – avustajan roolissa. Kun veimme keskieurooppalaisia europarlamentaarikkoja katsomaan metsäkoneita ja hakkuunäytöstä, heidän ensireaktionsa oli linja-autosta noustessaan hämmentynyt.    

Kun alkushokista oli selvitty ja asiaa oli ryhdytty selostamaan heille, he rauhoittuivat ja ymmärsivät suomalaisen metsänhoidon kiertokulun. Tämä kuvastaa hyvin sen, miksi EU – tasolla metsätilannekuva on hyvinkin monenkirjava ja erittäin poikkeava Suomeen nähden, sillä monessa EU:n jäsenmaassa hoetaan metsäkatoa. Tämä taas johtuu siitä, että monessa maassa asiaa peilataan esimerkiksi Etelä-Amerikan sademetsien tilanteeseen. 

Ikävintä on se, että joissakin piireissä suomalaisesta metsien hoidosta on annettu kuva lyhytnäköisenä riistona, vaikka totuus on täysin toisin. Suomessa metsien tila ja metsävarat tunnetaan nimittäin parhaiten maailmassa.  

Tosiasia on kuitenkin se, suomalaiset metsänomistajat ja puupohjaiset tuotteet ovat olennaisessa roolissa Suomen kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja hyvinvoinnin tuottamisessa koko maahan. Julkisessa keskustelussa on valitettavasti unohtunut, että puhuttaessa Suomen metsistä, puhumme noin 660 000 suomalaisen yksityishenkilön ja perheiden ylisukupolvisesta omaisuudesta.   

Esimerkit osoittavat, että metsätalous perustuu kussakin EU:n jäsenmaassa paikallisiin olosuhteisiin ja osaamiseen, niin myös meillä Suomessa. Tästä syystä on perusteltua, että metsiin liittyvä päätäntävalta pysyy jatkossakin meidän suomalaisten omissa käsissä.   

Juha-Pekka Rusanen  

Kirjoittaja on Kiuruveden apulaiskaupunginjohtaja ja tuleva kaupunginjohtaja