Paljakanvuoren luontopolku kulkee kalliolla, metsässä ja järven rannalla, reitin pituus on noin kaksi kilometriä. Opastetaulussa kerrotaan vuoren menneisyydestä, johon kuuluvat mm. muinaiset uhrikupit, vanhat juhannuksen viettoperinteet ja tarina Pirunpesästä. Lapsille vuoren jylhät luonnonmaisemat tarjoavat jännittävät puitteet seikkailuille ja luontoretkille. Reitille on rakennettu kaksi levähdyspaikkaa. Käymälää ei enää ole.
Vuoren laki on laajalti tasainen ja lähes paljas kasvillisuudesta. Koska
Paljakka kohoaa ympäristöään useita kymmeniä metrejä korkeammalle,
siellä uskotaan pidetyn merkkitulia, viimeksi Suomen sodan aikaan
vuosina 1808-1809. Merkkitulet olivat vartiointi- ja hälytysjärjestelmä,
joiden avulla tähystävät vartijat varoittivat lähestyvästä
vihollisesta. Paljakka onkin ollut sijaintinsa puolesta otollinen
tähystyspaikka, sillä se sijaitsee lähellä vanhaa erätietä, joka kulki
etelän suunnasta vesireittiä Pielaveden ja Kiuruveden kautta Oulujärveen
saakka.
Paljakka on lisäksi ollut aikoinaan juhannuksen viettopaikka. Vuoren
korkeimmalle kohdalle on auringon laskiessa sytytetty kokko ja laella on
pidetty tanssit, pelattu korttia, nautittu alkoholia sekä "oltu
koppisillaan" eli pelattu pesäpallon kaltaista joukkuepeliä. Tarinoiden
mukaan juhlan kohokohta on ollut ruudin räjäyttäminen kallionkolossa,
mikä myöhemmin korvautui haulikon tai rihlakon laukauksilla.
Paljakan laella on muinaisjäännös, jossa on noin 40 uhrikuppia. Kuopat
eli kupit ovat erikokoisia ja -syvyisiä ja ne muodostavat kalliopintaan
tiiviin rykelmän. Paljakan uhrikuppien ikä ja käyttötarkoitus ovat
jääneet arvoitukseksi. Uhrikupeista yleisesti tiedetään, että ne
yleistyivät Suomen alueella rautakaudella ja niiden tiedetään olleen
paikoin käytössä vielä 1800-luvullakin. Uhrikuppien on arveltu
liittyneen vainajakulttiin sekä hyvän sadon ja karjaonnen turvaamiseen.
Linkki Lipasjärjestelmän kohteeseen
AJANKOHTAISTA! Kiuruveden kaupunki kunnostaa Huvikallio-Paljakka luontopolkuja vuonna 2020. Kunnostustoimenpiteet on jo aloitettu ja niitä jatketaan kasvukauden aikana.
Kunnostuskohteita ovat:
- opastusta kohteeseen lisätään kyltein
- parkkipaikat -> laajennus, uudet infokyltit
- rakoliiterit -> parkkipaikoille polttopuu- ja jätehuolto -> polun varrella ei ole enää roskakoreja eikä polttopuita viedä kaupungin toimesta tulipaikoille -> jokainen ulkoilija huolehtii puut mukaan parkkipaikan liiteristä ja tuo roskat pois tullessaan
- käymälät -> parkkipaikoille, käymälät on purettu pois maastosta
- reitin varrelle tehdään uudet merkinnät, raivataan maisemaa, kunnostetaan polkua, uusitaan kylttejä ja pitkoksia sekä lisätään levähdyspaikkoja
- tulipaikat -> uudet kaivonrenkaat, paistoritilät ja istuimet (puunrungoista)
- pöytäpenkit -> uusitaan laavujen ja tulipaikkojen yhteyteen
- laavut -> siistitään ja uusitaan katot ja tehdään uudet infokyltit, vieraskirjoille tehdään laavuun laatikot
- yleistä siisteyttä parannetaan, näkymiä järvelle avataan, vesakkoa poistetaan
Pirunpesä
Vuoren länsirinteellä sijaitsee Pirunpesä: syvä onkalo, jonka arvellaan
muodostuneen hiidenkirnujen lailla jääkauden aikana. Pohjois-Savossa on
löydetty kaksi rapautumisluolaa. Toinen niistä on Maaningan Kellarimäen
luola ja toinen Paljakkavuoren.
Pirunpesä on graniittikallion pystyraon rapautuessa avartunut kuilumainen muodostuma, josta erkanee muutaman metrin välein putkimaisia vaakatunneleita. Luolaan on aikoinaan laskeuduttu köyttä pitkin yli 20 metrin syvyyteen. Nykyään luola on tukittu ylintä osaa lukuunottamatta. Se tukittiin 1930-luvulla, kun alueella laiduntaneita lampaita putosi kuiluun menehtyen sinne.
Tarinan mukaan luola on saanut nimensä, kun Väisäs-niminen mies oli laskeutunut onkaloon 18
syltä pitkän köyden varassa ja päässyt lähestulkoon onkalon pohjalle.
Seuraavana yönä mies näki unta onkalosta: piru ilmestyi ja sanoi, että
mikäli mies olisi laskeutunut vielä kaksi syltä, olisi hän jäänyt
onkaloon. Mies kertoi unestaan muille, eikä kukaan sen koommin
uskaltanut laskeutua alas onkaloon.