Paljakan vuoren luontopolku kulkee kalliolla, metsässä ja järvenrannalla, reitin pituus on noin kaksi kilometriä. Opastetaulussa kerrotaan vuoren menneisyydestä, johon kuuluvat mm. muinaiset uhrikupit, vanhat juhannuksen viettoperinteet ja tarina Pirunpesästä. Lapsille vuoren jylhät luonnonmaisemat tarjoavat jännittävät puitteet seikkailuille ja luontoretkille. Reitille on rakennettu kaksi levähdyspaikkaa, joista ensimmäisellä on käymälä.

Vuoren laki on laajalti tasainen ja lähes paljas kasvillisuudesta. Koska Paljakka kohoaa ympäristöään useita kymmeniä metrejä korkeammalle, siellä uskotaan pidetyn merkkitulia, viimeksi Suomen sodan aikaan vuosina 1808-1809. Merkkitulet olivat vartiointi- ja hälytysjärjestelmä, joiden avulla tähystävät vartijat varoittivat lähestyvästä vihollisesta. Paljakka onkin ollut sijaintinsa puolesta otollinen tähystyspaikka, sillä se sijaitsee lähellä vanhaa erätietä joka kulki etelän suunnasta vesireittiä Pielaveden ja Kiuruveden kautta Oulujärveen saakka.

Paljakka on lisäksi ollut aikoinaan juhannuksenviettopaikka. Vuoren korkeimmalle kohdalle on auringon laskiessa sytytetty kokko ja laella on pidetty tanssit, pelattu korttia, nautittu alkoholia sekä "oltu koppisillaan" eli pelattu pesäpallon kaltaista joukkuepeliä. Tarinoiden mukaan juhlan kohokohta on ollut ruudin räjäyttäminen kallionkolossa, mikä myöhemmin korvautui haulikon
tai rihlakon laukauksilla.

Paljakan laelta on muinaisjäännös, jossa on noin 40 uhrikuppia. Kuopat eli kupit ovat erikokoisia ja syvyisiä ja ne muodostavat kalliopintaan tiiviin rykelmän. Paljakan uhrikuppien ikä ja käyttötarkoitus ovat jääneet arvoitukseksi. Uhrikupeista yleisesti tiedetään, että ne yleistyivät Suomen alueella rautakaudella ja niiden tiedetään olleen paikoin käytössä vielä 1800-luvullakin. Uhrikuppien on arveltu liittyneen vainajakulttiin sekä hyvän sadon ja karjaonnen turvaamiseen.

Linkki Lipasjärjestelmän kohteeseen

Pirunpesä

Vuoren länsirinteellä sijaitsee Pirunpesä: syvä onkalo,  jonka arvellaan muodostuneen hiidenkirnujen lailla jääkauden aikana. Pohjois-Savossa on löydetty kaksi rapautumisluolaa. Toinen niistä on Maaningan Kellarimäen luola ja toinen Paljakkavuoren 

Pirunpesä on graniittikallion pystyraon rapautuessa avartunut, kuilumainen muodostuma, josta erkanee muutaman metrin välein putkimaisia vaakatunneleita. Luolaan on aikoinaan laskeuduttu köyttä pitkin yli 20 metrin syvyyteen. Nykyään luola on tukittu ylintä osaa lukuunottamatta. Se tukittiin 1930-luvulla, kun alueella laiduntaneita lampaita putosi kuiluun menehtyen sinne.

Tarinan mukaan luola on saanut nimensä, kun Väisäs-niminen mies oli laskeutunut onkaloon 18 syltä pitkän köyden varassa ja päässyt lähestulkoon onkalon pohjalle. Seuraavana yönä mies näki unta onkalosta: piru ilmestyi ja sanoi, että mikäli mies olisi laskeutunut vielä kaksi syltä, olisi hän jäänyt onkaloon. Mies kertoi unestaan muille, eikä kukaan sen koommin uskaltanut laskeutua alas onkaloon

Huvikallion luontopolku sijaitsee Rytkyllä. Palojärventien varressa on opastetaulu polulle. Huvikallion luontopolulla pääsee nauttimaan metsämaiseman elämyksistä. Reitille sijoitetuilla rasteilla voi opetella tunnistamaan kuvissa esiteltyjä tuoreen ja kuivan kankaan sekä lehtomaisen kankaan kasveja. Matkan puolivälissä laskeudutaan rehevää painaumaa alas järvenrannalla olevalle levähdyspaikalle, jonne on rakennettu laavu ja pöytä nuotiopaikkoineen. Ylempää rinteestä löytyy myös käymälä.

Palosvuoren lenkki on kesäisin kävelijöiden, pyöräilijöiden ja muun kevyen liikenteen käytössä. Talvisin reitillä on latu-ura, jolla ainoastaan hiihtäminen on sallittu. Lähtöpisteeksi karttaan on merkitty Jänteen halli, joka sijaitsee Pyhäsalmentien varrella. Hallille pääsee autolla ympäri vuoden. Kesäisin hallille pääsee myös kävellen ja pyöräillen, talvella puolestaan hiihtäen. Toinen piste on Kuukkelin kota, jossa voi levähtää, tehdä tulet ja paistaa makkarat. Kannattaa huomioida, ettei reitin varrella tai Kuukkelilla ole käymälää.