• Suomeksi
  • Svenska
  • In English
  • Po Rysski
  • Deutsch
  • Eesti keeles
- Tekstikoko + Tulosta
Etusivu / Tietoa Kiuruvedestä / Historiaa / Maa- ja metsätalous

Maa- ja metsätalous

Maatalous jakaantuu kahteen osaan, karjatalouteen ja maanviljelyyn. 1500-luvulla peltoviljely oli hyvin vähäistä.

 

Karjatalous

Karjataloudella oli huomattava merkitys kiuruvetisten elämässä jo 1500-luvulta lähtien. Karjamäärät tosin eivät olleet kovin suuria. Vuonna 1562 Kiuruvedellä oli 19 lehmää ja viisi vuotta myöhemmin 27. Pienestä alkoi tuolloin maitopitäjän maine. Vuonna 1624 Kiuruvedellä oli jo 140 lehmää.


Seuraavassa asetelmassa näkyy Kiuruveden eräiden kylien lehmämäärä noin vuonna 1800.

Kylä Lehmiä Taloja
Hautajärvi 212 14
Kalliojärvi 287 20
Kiuruvesi 103 12
Koski 59 3
Niemisjärvi 284 24
Näläntö 12 ?

(Tilasto on varsin puutteellinen, mutta siinä on Kiuruveden tärkeimmät maanviljelysalueet.)

1800-luvun lopulla Kiuruvesi nousi jo maineeseen maatiaiskarjallaan, "Kiuruveden lehmärodulla". Puheet todellisesta maitopitäjästä eivät siis ole liioiteltuja.

 

Kaskiviljely

Kaskiviljely oli uudenajan alussa savolaisen talouselämän perustana. Kaskiviljely oli nimenomaan itäsuomalainen maanviljelyn muoto. Kiuruvedellä ja yleensäkin uudisasutusalueilla kaski tehtiin ns. huhtakaskena.

1890-luvun vaihteesta lähtien kasken merkitys väheni jyrkästi. Kaskiviljelyn lopettaminen merkitsi peltoviljelyn ja peltoheinän lisääntymistä sekä siirtymistä kohti karjatalousvaltaista maataloutta.

 

Maanviljely

1860-luvulle saakka Suomessa oli harjoitettu viljanviljelyvaltaista maataloutta, Länsi-Suomessa pelloissa ja Itä-Suomessa kaskessa. Viljelymenetelmät olivat vielä 1800-luvulla perinteisiä eikä niissä tapahtunut nopeita muutoksia.

Vuodesta 1910 alettiin pitää kerran vuosikymmenessä toistuvia maanviljelystiedusteluja. Tiedustelun mukaan viljelmiä oli 950, mutta todellinen määrä oli muutaman kymmenen suurempi, mikä ei vaikuta kokonaiskuvaan.

Viljelytiloja oli eniten Niemiskylässä, Remeskylässä, luupuvedellä ja Kiuruveden kylässä. Viljellyn maan pinta-ala oli noin 5800 ha. Vuonna 1880 se oli noin 4300 tynnyrinalaa eli 2100 ha, joten kasvu oli ollut lähes kolminkertainen.


Heinänkorjuuta Paarassa

Viljelmien keskikoko oli vajaat kuusi hehtaaria, oli jouduttu siis pientilavaltaisuuteen. Kiuruvesi, Hautajärvi ja Niemiskylä pääsivät keskikoossa yli kahdeksan hehtaarin, joten ne olivat varsinaisia maanviljelyskyliä. Lapinsalossa ja Rytkyllä tilakoko oli pienin. Varsin alhainen se oli Luupuvedelläkin, mutta peltopinta-ala oli huomattava ja tilojen pieni koko selittyi niiden runsaudella.

  
Puintia Puolakassa 20-luvulla    Piika Johanna K. ja lehmä Siro  Jyvänjauhatusta

 

Metsätalous

Kaskiviljely hävitti Kiuruveden metsiä runsaasti vielä 1800-luvun puolen välin jälkeen. Kaskimailla pystyttiin kasvattamaan ainoastaan pientä puuta. Järeämmät puuttuivat kokonaan ja polttopuustakin saattoi olla pulaa. Metsän vähäisyyden toisena syynä 1890-luvulta lähtien oli metsien myynti. Erityisen vaikea tilanne oli läänin pohjoisosassa. Kiuruvedelläkin oli monella tilalla puutetta jopa kotitarvepuista.

Metsästä saadut tulot olivat kuitenkin tärkeitä. Kun sahateollisuuden puunhankinta lisääntyi, nousivat metsät arvoon arvaamattomaan. Metsästä saatuja varoja käytettiin myös viljanviljelyyn ja karjatalouden uudistamiseen. Ostettiin heinänsiementä ja kyntövälineitä, rakennettiin navettoja.

Metsätuotteiden hinta vaihteli vuosittain. Seuraavassa asetelmassa on metsätuotteiden keskihinta Kiuruvedellä vuonna 1880. 

1 toltti
lankkua
24 mk
1 toltti
lautoja
14 mk
1 tynnöri
tervaa
10 mk
1 kuutiosyli
koivupuuta
8 mk
1 kuutiosyli
havupuuta
6 mk