• Suomeksi
  • Svenska
  • In English
  • Po Rysski
  • Deutsch
  • Eesti keeles
- Tekstikoko + Tulosta

Kirkolliset rakennukset

 

Kirkko 

Kirkko.JPG

Kiuruveden ensimmäistä kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan kohta kappeliseurakunnan perustamisen (1763) jälkeen, ja se vihittiin käyttöön vuonna 1768. Tämä puinen ristikirkko kävi pieneksi, ja uutta rakennusta ryhdyttiin puuhaamaan 1840-luvulla. J.E. Gustavsonin piirtämä kirkko valmistui vuonna 1852. Rakennusmestarina oli Taneli Kuona Haapajärveltä. Puukirkko tuhoutui tulipalossa 23.6.1937. Tulipalon jälkeen ryhdyttiin heti rakennustoimiin. Paikaksi valittiin rovastin pappilan vieressä olleen Sormusen talon paikka. Uuden kirkon suunnitteli arkkitehti Bertel Liljeqvist vuonna 1938. Rakennustyöt suoritti J.N. Nieminen Jyväskylästä. Talvisota keskeytti työt, mutta niitä jatkettiin heti sodan päätyttyä. Kirkko valmistui vuonna 1940. Sen vihki piispa Eino Sormunen 25.5.1941. Kirkkoon lahjoitettiin vuonna 1953 Uuno Eskolan mosaiikkialttaritaulu. Rakennus peruskorjattiin vuonna 1990.

Ortodoksinen kirkko

Ortodoksinen_kirkko_2005_pien.jpg

Apteekkitoiminta alkoi Kiuruvedellä vuonna 1915, kun apteekkari Berndt Emil Forsblom sai erikoisoikeudet apteekin pitoa varten. Aikaisemmin Kiuruvedellä oli toiminut Iisalmen apteekista käsin ns. lääkevarasto. Ensimmäisen, puurakenteisen apteekin suunnitteli rakennusmestari Pekka Lind, mutta se tuhoutui tulipalossa jo muutaman vuoden kuluttua. Uusi apteekki rakennettiin tiilistä 1910- ja 20 -lukujen taitteessa. Rakennuksen väliseinät tehtiin pystyhirsistä. Apteekkari Forsblomin kuoltua vuonna 1935 uudeksi apteekkariksi tuli P.J. Tarmo. Vuonna 1950 apteekkariksi tullut Lauri Kukkonen rakennutti uuden, nykyisin toiminnassa olevan apteekin.

Siina Tarmo möi apteekin vuonna 1950 perustetulle Kiuruveden ortodoksiselle seurakunnalle. Rakennuksen muutostöitä ryhdyttiin toteuttamaan yliarkkitehti Selim Savoniuksen laatimien suunnitelmien mukaan. Rakennusurakan suoritti rakennusliike A. Juntunen. Kirkon vihki 19.5.1957 silloinen apulaispiispa Paavali, ja kirkko pyhitettiin pyhän Nikolaoksen muistolle. Kirkkosalia korotettaessa poistettiin osa yläkerran huoneista sekä portaikko parvekkeineen. Kirkko rapattiin ulkopuolelta ja rakennettiin kellotorni. Rakennukseen tulivat lisäksi kirkkoherranvirasto ja asunto. Asunto muutettiin seurakunnan toimitiloiksi 1980-luvulla.

Alttarin erottaa ikonostaasi, joka on peräisin Korpiselän kirkosta kuten seinillä aikaisemmin olleet ikonitkin. Poistettujen ikonien tilalle kirkkosaliin ja alttarille maalataan uusia ikoneita.

Etupihalla on vuonna 1959 Kiuruveden karjalaisten pystyttämä muistomerkki Karjalaan jääneiden muistolle.

Vanhan apteekin viereen rakennettiin 1910-luvulla rakennusmestari Pekka Lindin suunnittelema asuinrakennus, joka oli alkuaan apteekin työntekijöiden asunto, myöhemmin kanttorin asunto. Rakennus siirrettiin vuonna 1991 Hankaniemen tilalle. Pihamaalla on myös kaivokatos ja saunarakennus.

Rovastin pappila

Rpappila1.jpg 

Vaikka Kiuruvedelle oli muodostettu oma kappeliseurakunta vuonna 1763, kiruvetisillä oli halu irtaantua Iisalmen yhteydestä. Asia otettiin ensimmäisen kerran esille jo vuoden 1811 piispantarkastuksessa. Vuonna 1862 keisari Aleksanteri II nimissä annettiinkin myönteinen päätös ja Kiuruveden seurakunta erotettiin omaksi kirkkoherrakunnakseen. Entinen kappalaisen pappila jätettiin pitäjänapulaiselle, ja kirkkoherran virkataloksi ostettiin kauppias Juho Sormusen, talollisen leski Stiina Laukkasen ja talollinen Matti Ruotsalaisen omistamat tilat. Pappila päätettiin rakentaa Kettulan vanhan tuparakennuksen viereen.

Pappila valmistui vuonna 1884, ja samana vuonna valittiin ensimmäiseksi kirkkoherraksi Karl Johan Idman. Rakennusmestarina oli Lassi Kärkkäinen. Pohjakaavaltaan rakennus oli karoliininen jatkettuna yhdellä huoneparilla. Vuonna 1939 pappilaan rakennettiin Juhani Malmiäyräksen suunnittelema arkisto-virastosiipi. 1970-luvun alussa tehdyissä korjauksissa entiseen ruokasaliin rakennettiin sauna ja pesutilat.

1930-luvulla pappilan pihapiiriin kuuluivat tuparakennus, talli, navetta, jyväaitta, halkovaja, kellari, sauna, riihi ja puoti.

Tapuli

Vanha tapuli rakennettiin todennäköisesti jo ensimmäisen kirkon aikana (1763-1852). Rakentajasta ei ole varmaa tietoa: tiedetään vain, että kirkon rakensi Anders Brofall ja että kirkko, tapuli ja pappila tulivat maksamaan yhteensä 25 000 riikintaaleria. Vuodena 1874 tarkastuksen yhteydessä piispa antoi kehotuksen kunnostaa tapuli. Vuonna 1888 piispa Gustaf Johanson totesi, että kirkko on yhä puolitekoinen ja tapuli korjaamaton. Vielä vuonna 1894 todetaan kirkon ulkopuolen olevan keskeneräinen ja tapulin korjaamaton. Ferdinand Pietikäinen teki kellotapulin korjaustyöt vuonna 1896, jolloin se vuorattiin, katto uusittiin ja kellojen aluspalkitus vahvistettiin. Korjauspiirustukset on signeerannut Abr. Kärkkäinen.

Kellotapuli jäi pois käytöstä, kun uusi kirkko valmistui vuonna 1941, mutta se palveli vielä ruumishuoneena vuoteen 1975.

Vanha pappila

Kiuruveden kappeliseurakunta perustettiin vuonna 1763. Seurakunta osti kappalaisen asuinpaikaksi vuonna 1768 Antti ja Lauri Hyväriseltä Hyvölänniemen tilan. Ostettua tilaa rasitti ratsusotilaan pitovelvollisuus, josta vapauduttiin vuonna 1833.

Vanha pappila valmistui vuoden 1810 vaiheilla. Se oli alkuaan matala, aumakattoinen rakennus, jonka pohjakaava oli karoliininen. Rakennusta jatkettiin keittiöllä ja huoneella 1870- ja 80-lukujen vaihteessa, jolloin myös katto muutettiin satulakatoksi. Laajennusosa purettiin pois vuonna 1952 rakennusmestari O.V. Salmen laatimien suunnitelmien mukaan ja tilalle rakennettiin eteinen. Vanhat uunit purettiin ja kellariin rakennettiin keskuslämmitysuuni. Keittiö sijoitettiin eteisen viereiseen kamariin ja yläkertaan rakennettiin huoneita. 1980-luvulla rakennus korjattiin sisäpuolelta.

Piharakennuksista ovat vielä jäljellä leikkimökki (1880-luvulta) ja aitta (1800-luvun puolivälistä), jonka jatkona on ollut väentupa. Aitassa toimi Kiuruveden ensimmäinen posti vuoteen 1902 saakka. Pihapiiriin kuuluivat kellari, vene- ja nuottakota, aittoja, sauna sekä navetta- ja tallirakennus. 1930-luvulla rakennettiin uusi navetta, joka muutettiin sotien jälkeen asuinkäyttöön.