• Suomeksi
  • Svenska
  • In English
  • Po Rysski
  • Deutsch
  • Eesti keeles
- Tekstikoko + Tulosta

Julkiset rakennukset

 

Kaupungintalo 

Kiuruveden kunta perustettiin vuonna 1873. Ensimmäiset kuntakokoukset pidettiin seuratuvalla ja pappilan pirtissä. Kuntakokoushuone rakennettiin nykyisen Nivankadun pohjoispäähän vuonna 1875. Toinen kunnantalo (1929-1959) oli 2-kerroksinen puurakennus, joka rakennettiin Asematien varteen lähelle toria. Nykyisen kaupungintalon paikalla sijainnut vanha kansakoulurakennus vuodelta 1885 muutettiin kunnantaloksi uuden kansakoulun valmistuttua vuonna 1958.

Päätös uuden kunnantalon rakentamisesta tehtiin kunnan 100-vuotisjuhlien yhteydessä 1973. Uuden kunnantalon suunnittelemiseksi järjestettiin vunna 1979 arkkitehtikilpailu, jonka voittivat arkkitehdit Reijo Niskasaari, Kari Niskasaari, Ilpo Väisänen ja Kaarlo Viljanen. Kaupungintalo rakennettiin voittaneen ehdotuksen pohjalta. Rakennuksen urakoi Rakennusliike T. Tuovinen. Talon vihkiäiset pidettiin 30.9.1984. Rakennus edusti ajankohtanaan uutta "Oulun koulun" arkkitehtuuria, joka pyrki ilmentämään paikan henkeä ja perinnettä modernistisella muototulkinnalla.

Rakennus koostuu kahdesta rakennusmassasta, joita yhdistää ylikulkusilta. Julkisivumateriaaliksi valittiin punatiili, jota on elävöitetty rappauspinnoilla ja puusäleiköillä. Sisätila-arkkitehtuurin keskeinen osa on 2-kerroksinen aulatila, julkinen yleisötila, johon liittyvät kokous- ja kahviotilat. Myös sisätiloissa toistuvat punatiili- ja rappauspinnat sekä puusäleiköt katoissa. Etupihalla on kivetty aukio, jota rajaavat tiilimuurit ja tiiliportti. Kuntamuodon muuttuessa vuonna 1993 rakennus nimettiin kaupungintaloksi.

Museo

Asuinrakennus.jpg

Museoaate virisi Kiuruvedellä vuonna 1935, jolloin Maamiesseura ja Maatalousnaiset valitsivat toimikunnan asiaa valmistelemaan. Vuonna 1947 perustettiin Kotiseutumuseoyhdistys, joka ryhtyi hoitamaan museohanketta. Maamiesseura luovutti keräämänsä esineistön yhdistykselle, ja Sulkavan Tuikan vuonna 1860 rakennettu savupirtti siirrettiin Männistönmäelle, jota ryhdyttiin kutsumaan Museomäeksi. Myös maanviljelijä Paavo Ruotsalainen, Museo-Paavo, luovutti esinekokoelmansa museolle. Alueelle siirrettiin 1950-luvulla luhtiaitta Niemiskylästä, tuulimylly Pyhännän Viitamäestä sekä jalka-aitta ja niittylato Piipon talosta. Tuli tuhosi savupirtin esineistöineen 14.4.1973. Museo siirtyi nyt kunnalle, ja toiminta siirrettiin seurakunnalta saatuun lainajyvämakasiiniin. Nuoret tuottajat, Kotiseutuyhdistys sekä kotiseutu- ja museolautakunta järjestivät tempauksen esineistön keräämiseksi.

Jyvämakasiini perustettiin ja rakennettiin vuonna 1860. Makasiinin rakensi Antti Hyvärinen Koskelta. Lainajyvästö oli kunnan valvonnassa, ja sen avulla talletettiin viljaa katovuosien varalle. Virallisesti lainajyvästö lakkautettiin vuonna 1955, jolloin hinkalot myytiin talonrakennustarpeiksi. Makasiinista tehtiin siunauskappeli arkkitehti Aarne Timosen piirustusten mukaan vuonna 1957, jolloin rakennus vuorattiin, katettiin ja rakennettiin sisäänkäynnin laajennusosa. Vuonna 1977 siunauskappeli muutettiin esinemuseoksi.

Esinemuseon läheisyyteen sijoitettiin museon pihapiirin rakennukset. Museomäeltä siirrettiin aitat ja tuulimylly. Päärakennus siirrettiin Luupuveden Hyvärilästä (rakennettu 1915), navetta Koivujärven Isostamäestä Pielaveden puolelta (vuodelta 1876) ja navettalato Sulkavanjärveltä.

Käsityöasema Pirtala

Naiskäsityökoulu perustettiin Tyyne Huttusen aloitteesta, mutta mukana olivat myös maatalousseura ja pienviljelijäyhdistys. Koulu oli ensimmäinen ammatillinen oppilaitos kunnassa. Yksivuotinen naiskäsityökoulu kannatusyhdistyspohjalta. Arkkitehti Aarne Timonen laati koulurakennuksen ja piharakennuksen suunnitelmat.

Naiskäsityökoulu käynnistyi vuonna 1948. Kuopion läänin II kiertävä mieskotiteollisuuskoulu toimi kellarissa 1949-58, mutta lopetti oppilaspulan vuoksi. Naiskäsityökoulun toiminta päättyi vuonna 1976 jatkuvasti pienentyneiden oppilasmäärien vuoksi, ja kouluhallituksen päätöksellä Kiuruveden yksiopettajainen koulu siirrettiin Iisalmen kaksiopettajaiseen kouluun.

Koulutoiminnan päätyttyä kunta osti naiskäsityökoulun Iisalmen kotiteollisuuskoululta vuonna 1976. Rakennusta peruskorjattiin vuosina 1977-78 ja 1980. Tiloissa aloitti toimintansa kotiteollisuusneuvonta-asema, joka jatkoi käsityötaidon säilymistä ja edistämistä Kiuruvedellä. Toiminta jatkuu edelleen käsityökeskuksena. Käsityökeskuksen tilat ovat kellarikerroksessa ja ensimmäisessä kerroksessa. Toisen kerroksen huoneet on vuokrattu asuinkäyttöön.

Rakennus on sijoitettu katulinjaan Meurmanin taajaväkisen yhdyskunnan asemakaavan (1924/1926) mukaisesti. Rakennus edustaa jälleenrakentamisajalle tyypillistä pyrkimystä pehmeään jäsentelyyn. 1950-luvun tyylipiirteitä rakennuksessa ovat rapatut julkisivut ja puurakenteinen sisääntulokuisti detaljeineen (sauvapaneelilla päällystetyt pilarit ja kaiteiden tähtikuvioiset koristeleikkaukset).

Kaksikerroksiseen varastorakennukseen tehtiin sauna pukuhuoneineen, halkosuoja sekä ulkohuoneet tytöille ja pojille, toiseen kerrokseen varastotilaa. Varasto on puurunkoinen ja verhoiltu peiterimapystylaudoituksella.

Nivan koulu ja asuintalot

 Nivan koulu.jpg

Kansakoulun perustaminen Kiuruvedelle käynnistyi vuonna 1875. Pojille tarkoitettu koulu aloitti toimintansa vuonna 1877 Niemiskylän Alatalossa ja tyttökoulu vuonna 1881 Hingunniemessä. Oman koulutalon rakentamiseksi hankittiin tontti nykyisen kunnantalon paikalta, jonne siirrettiin Kettulan ja Pietilän tilojen asuinrakennukset. Koulutyö alkoi uudessa koulussa vuonna 1885. Sotien jälkeen oppilasmäärät nousivat voimakkaasti, ja kirkonkylässä alettiin rakentaa uusia koulutiloja. Ensimmäisenä rakennettiin yhteiskoulu vuonna 1950. Uusi kansakoulurakennus valmistui vuonna 1958 ja sen läheisyyteen kolme opettajien asuintaloa, jotka suunnitteli arkkitehti Aarne Timonen.

Paloasema

Kiuruveden vapaaehtoinen palokunta perustettiin vuonna 1903. Alussa innostus oli suuri ja palokunta järjesti muun toimintansa ohessa arpajaisia ja iltamia. Ensimmäisen paloruiskun lahjoitti Alfred Ruotsalainen 1904. Ensimmäinen kalustovaja saatiin vuonna 1909 Elon tontilta ja samana vuonna myös ensimmäinen nuohooja. Vuonna 1921 hankittiin Emil Aholta talo, jonka liiteriin tuli uusi palokunnan kalustovaja. Samana vuona saatiin ensimmäinen moottoriruisku.

Vuoden 1934 palolaki määräsi jokaisen kunnan laatimaan palojärjestyksen ja valitsemaan palopäällikön sekä palolautakunnan. Kiuruveden palolautakunta perustettiin 1935. Palopäälliköksi valittiin Pekka Vartiainen, joka hoiti palopäällikön virkaa muiden töidensä ohella. Palopäällikkö valvoi myös VPK:n toimintaa. Vuonna 1939 VPK:n vuosikokous päätti myydä VPK:n varaston palovakuutusyhdistykselle ja jatkaa toimintaa puolivakinaisen palokunnan kannatusyhdistyksenä. Vartiaisen jälkeen palopäälliköksi valittiin kauppias Lauri Salminen, jolloin myös paloaseman varasto siirtyi Lauri Salmisen piharakennukseen. Palokunta oli ostanut vuonna 1937 kuorma-auton Kiuruveden osuusmeijeriltä.

Uuden paloaseman rakentaminen tuli ajankohtaiseksi sotien jälkeen. Rakennusmestari Eino Mikkonen piirsi uuden paloaseman ja se valmistui vuonna 1949. Alkuaan paloasemalla oli myös kunnanvarasto, joka oli erotettu tallista tiiliseinällä. Toisessa päässä oli palopäällikön asunto. Vuonna 1965 kunnanvarasto muutti pois ja tila jäi palolaitoksen käyttöön, jolloin väliseinä ja pieni huone purettiin ja paikalle rakennettiin pieni toimistotila. Samalla palopäällikön asunto muutettiin toimistoksi. Paloaseman uusi osa valmistui 1970 kunnanrakennusmestari Jaakko Kastarisen suunnitelmien mukaan. Uuteen osaan tehtiin palopäällikön asunto ja toimisto. Vanha toimisto muutettiin asunnoksi, jona se toimi vuoteen 1977 saakka.

Puistola 

Puistolan rakennutti kauppa-apulainen Joel Huttunen vuoden 1910 paikkeilla. Talon kehikko siirrettiin Jylängistä. Kunnanlääkäri Aaro Väänänen osti rakennuksen vuonna 1914. Taloon rakennettiin vuonna 1923 E. Halosen suunnittelema laajennusosa, johon sijoitettiin kunnanlääkärin vastaanottotilat, tutkimushuone ja odotushuone. Samalla rakennusta korotettiin toisella kerroksella. Yläkertaan sijoitettiin makuuhuone, poikien ja tyttöjen huoneet ja palvelijan huone, alakertaan keittiö, ruokasali, kamari, sali, tohtorinnan huone ja kirjasto. Aaro Väänänen toimi kunnanlääkärinä vuoteen 1951 saakka.

Puistola siirtyi kunnan omistukseen vuonna 1963, jolloin sen tiloihin rakennettiin viisi asuntoa. Vuonna 1973 rakennus muutettiin päiväkodiksi. Viimeisin peruskorjaus tehtiin vuonna 1985. Pihapiiriin kuuluu myös vanha aittarakennus.

Pössilä ja sairaala

Kiuruvedelle tuli vuonna 1889 kätilö-rokottajaksi Maria Mörk. Ensimmäiseksi kunnanlääkäriksi kuntaan tuli Hulda Hakulinen vuonna 1907. Hänen jälkeensä vuosina 1914-15 kunnanlääkärinä toimi Aaro Väänänen. Ohjesäännön mukaan lääkärin tuli pitää kotonaan vastaanottoa ja käydä auttamassa sairaita näiden kotona.

Sairaalan tarve nousi esille jo 1930-luvun lopulla. Kulkutautisairaalaksi hankittiin tiloja Ryönänjoelta Kiurumäen talosta. Viskaalinmäelle rakennettiin 1946 rakennusmestari Eino Mikkosen suunnittelema kulkutautisairaala. Valtuusto teki päätöksen uuden kunnansairaalan rakentamisesta vuonna 1945, mutta pitkällisen rakentamisen jälkeen se valmistui vasta vuonna 1952 arkkitehti Reino Koivulan suunnitelmien mukaan. Lasarettiosastolle tuli 21 sairaansijaa ja synnyttäjille 4 paikkaa. Vuonna 1958 kunnansairaalasta tuli paikallissairaala ja paikkaluku lisääntyi. Synnytysosasto lakkautettiin vuonna 1966. Sairaalaa laajennettiin ja peruskorjattiin vuonna 1967, ja paikkaluku nousi 56:een. Arkkitehtuuritoimisto Marja ja Erkki Wirta suunnittelemaan laajennusosaan tehtiin mm. laboratorio- ja röntgentilat, leikkaustilat ja odotussali. Vuoden 1972 kansanterveyslain myötä sairaalasta tuli terveyskeskus. Vuonna 1979 tehtyyn laajennukseen sijoitettiin mm. 44-paikkainen kunnalliskodin sairasosasto. Vanhainkodin vuodeosasto siirtyi Heinäkylästä terveyskeskukseen vuonna 1985, jolloin paikkaluku nousi sataan. Terveyskeskuksessa toimii 3 osastoa, joista yksi (18 paikkaa) vanhustyönkeskus Virranrannassa.

Samanaikaisesti sairaalan kanssa valmistui myös arkkitehti Reino Koivulan suunnittelema kunnanlääkärin asuintalo. Kiuruvedelle perustettiin toinen lääkärin virka 1950-luvun alussa. 1950-luvulla lääkäreinä toimivat Heikki Klemola ja Carl Böss, josta lääkärin asuintalo sai nimen "Pössilä". Carl Böss oli saksalainen sotilaslääkäri, joka jäi Suomeen mentyään naimisiin suomalaisen kanssa. Pössilä toimi asuntona vuoteen 1980, jolloin rakennukseen sijoitettiin hammashoitotiloja. 1980-luvun lopulla rakennukseen sijoitettiin lisäksi työterveysasema. Nyt rakennuksessa on työterveyshuollon tiloja.

Pössilän ja sairaalan vanhan osan julkisivut ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan. Molemmissa rakennuksissa on aumakatot ja rapatut julkisivut. Pössilän sisääntulojulkisivun puolella on liuskekivillä katettu terassi rajaavine mataline aidanteineen.

Vanha Säästöpankki

Säästöpankkitoiminta teki läpimurron maaseudulla 1870-luvulla. Säästöpankit olivat paikkakunnan yhteisiä hankkeita ja osa kunnallishallintoa. Kuntakokous valitsi vuonna 1874 toimikunnan valmistelemaan sääntöjä, jotka lääninhallitus vahvisti pari vuotta myöhemmin. Pankin nimeksi tuli "Kiuruveden pitäjän Säästöpankki". Uudet säännöt se sai vuonna 1898 ja nimeksi tuli nyt "Kiuruveden kunnan Säästöpankki". 1900-luvun alussa ryhdyttiin keskustelemaan pankkitoiminnan kuulumisesta kunnan tehtäviin, ja niinpä Säästöpankki irtautuikin itsenäiseksi pankiksi.

Säästöpankki sai oman, rakennusmestari Pekka Lindin suunnitteleman pankkirakennuksen vuonna 1916. Seinät rakennettiin pystyhirsistä, ja rakennus rapattiin ulkopuolelta. Rakennusmiehenä oli mm. muurari Harju. Vuonna 1923 Säästöpankin yhteyteen rakennettiin tilat Kiuruveden Kotiyhteiskoululle. Arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema kaksikerroksinen laajennus rakennettiin tiilistä. Kiuruveden kotiyhteiskoulu oli aloittanut toimintansa vuonna 1920 ja toimi aluksi seuratuvalla ja vanhassa pappilassa. Yhteiskoulu toimi Säästöpankin tiloissa aina vuoteen 1950 saakka, jolloin uusi koulurakennus valmistui. Yhteiskoulun jälkeen tiloja käyttivät kansalaiskoulu ja päiväkoti. Säästöpankki siirtyi uuteen toimitaloonsa torin laidalle vuonna 1962. Koululuokkien lisäksi rakennuksessa ovat toimineet nahkurinverstas, Elon ruokakauppa, Inka-baari ja leipomo. Vuonna 1988 rakennus vuokrattiin Suomen Punaiselle Ristille, ja se on järjestöjen käytössä. Kunta osti rakennuksen vuonna 1989 ja rakennus kunnostettiin. Ulkoseinät lämpöeristettiin ulkopuolelta ja rapattiin. Sisäpuolelta huonetiloja kunnosteettiin lähinnä maalaamalla. Huonejako on säilynyt entisellään.

Säästöpankkitoiminta teki läpimurron maaseudulla 1870-luvulla. Säästöpankit olivat paikkakunnan yhteisiä hankkeita ja osa kunnallishallintoa. Kuntakokous valitsi vuonna 1874 toimikunnan valmistelemaan sääntöjä, jotka lääninhallitus vahvisti pari vuotta myöhemmin. Pankin nimeksi tuli "Kiuruveden pitäjän Säästöpankki". Uudet säännöt se sai vuonna 1898 ja nimeksi tuli nyt "Kiuruveden kunnan Säästöpankki". 1900-luvun alussa ryhdyttiin keskustelemaan pankkitoiminnan kuulumisesta kunnan tehtäviin, ja niinpä Säästöpankki irtautuikin itsenäiseksi pankiksi.

Säästöpankki sai oman, rakennusmestari Pekka Lindin suunnitteleman pankkirakennuksen vuonna 1916. Seinät rakennettiin pystyhirsistä, ja rakennus rapattiin ulkopuolelta. Rakennusmiehenä oli mm. muurari Harju. Vuonna 1923 Säästöpankin yhteyteen rakennettiin tilat Kiuruveden Kotiyhteiskoululle. Arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema kaksikerroksinen laajennus rakennettiin tiilistä. Kiuruveden kotiyhteiskoulu oli aloittanut toimintansa vuonna 1920 ja toimi aluksi seuratuvalla ja vanhassa pappilassa. Yhteiskoulu toimi Säästöpankin tiloissa aina vuoteen 1950 saakka, jolloin uusi koulurakennus valmistui. Yhteiskoulun jälkeen tiloja käyttivät kansalaiskoulu ja päiväkoti. Säästöpankki siirtyi uuteen toimitaloonsa torin laidalle vuonna 1962. Koululuokkien lisäksi rakennuksessa ovat toimineet nahkurinverstas, Elon ruokakauppa, Inka-baari ja leipomo. Vuonna 1988 rakennus vuokrattiin Suomen Punaiselle Ristille, ja se on järjestöjen käytössä. Kunta osti rakennuksen vuonna 1989 ja rakennus kunnostettiin. Ulkoseinät lämpöeristettiin ulkopuolelta ja rapattiin. Sisäpuolelta huonetiloja kunnosteettiin lähinnä maalaamalla. Huonejako on säilynyt entisellään.

Yläaste

Kiuruveden kotiyhteiskoulu aloitti toimintansa vuonna 1920 Seuratuvalla ja vanhassa pappilassa. Kotiyhteiskoulun jatkajaksi perustettiin viisiluokkainen yhteiskoulu, jonka tiloiksi saatiin Kiuruveden Säästöpankin pankkitalonsa yhteyteen (nykyinen Vanha Säästöpankki) rakennuttamat koulutilat. Tilat valmistuivat vuonna1923, ja niissä koulu toimi vuoteen 1950 saakka.

Kouluhuoneisto kävi ahtaaksi, joten oman koulutalon saaminen oli välttämätöntä. Suunnitelmat tilattiin arkkitehti Aarne Timoselta. Tontti saatiin kylän keskeiseltä paikalta urheilukentän vierestä. Rakennustyöt urakoi rakennustoimisto M. Haapala Nivalasta. Rakennus valmistui vuonna 1951. 2½-kerroksiseen rakennukseen tuli 10 luokkahuonetta, juhlasali, kanslia ja opettajien tilat, ruokahuone ja vahtimestarin asunto.

Yhteiskoulusta tuli 8-luokkainen yliopistoon johtava oppikoulu vuonna 1953, jolloin ensimmäiset abiturientit kirjoittivat. Koulun laajennustyöt käynnistettiin jälleen vuonna 1954. Uuteen osaan tuli neljä luokkaa, kotitalousluokka ja käsityöluokka. Kiuruveden yhteiskoulusta tuli valtion koulu vuonna 1958 ja nimeksi Kiuruveden yhteislyseo. Seuraava laajennus tehtiin vuonna 1958 rakentamalla voimistelusiipi ja kolmas kerros urakoitsijoina Antti Juntunen ja Eero Juntunen. Töiden aikana sattunut tulipalo viivästytti valmistumista. Seuraavaan laajennukseen vuosina 1964-65 tehtiin uusia luokkia ja toinen voimistelusali pohjoispäätyyn.
Kiuruveden yhteislyseo kasvoi yhdeksi maan suurimmista: vuonna 1950 oppilaita oli 271 ja enimmillään vuosina 1973-74 1183. Uuteen koulujärjestelmään siirryttiin vuonna 1974 ja koulusta tuli kirkonkylän yläaste. Rakennuksen viimeisimmät sisäkorjaukset tehtiin 1990-luvun alussa.