• Suomeksi
  • Svenska
  • In English
  • Po Rysski
  • Deutsch
  • Eesti keeles
- Tekstikoko + Tulosta

Ryönänjoki

Heikkisenaho

Ollilan tila tuli Hyvösten suvun haltuun 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Heikkisenaho muodostettiin Ollilasta vuonna 1891, jolloin isäntänä oli Matti Hyvönen.

Asuinrakennus on tehty kahdessa vaiheessa. Tupa on 1800-luvulta. Leivinuuni on samalta ajalta ja muurattu hirsikehikon päälle. Antti Hyvönen rakensi keittiön ja kaksi kamaria vuosina 1930-31. Ne levytettiin ja tapetoitiin 1950-luvulla. Yläkerrassa on yksi kamari. Kivijalka on tehty luonnonkivistä. Rakennus on säilynyt alkuperäisessä asussaan.

Navetta ja siihen liittyvä heinälato on rakennettu vuonna 1938 hirrestä. Rakennuksen urakoi Kalle Tikkanen, ja työmiehenä oli mm. Job Pellikka. Lehmien syöttökourut ja hoitokäytävä valettiin betonista. Navetta on alkuperäisessä asussaan.

Puotirakennus, johon kuuluvat talli ja kaksi aittaa, on tehty ilmeisesti kahdessa vaiheessa. Tallin päällä oli heinävarasto. Keskellä puotia oli vilja-aitta ja päädyssä tarvikeaitta. Yläkerrassa olivat vaate-ja nukkumatilat. Ulompana pihapiiristä ovat savusauna, eloaitta, riihi ja työkaluvarastot.

Karsikko

Ruotsalaisten suku on tullut Karsikolle vuonna 1775. Karsikon eloaitta on ollut alkuaan rantaan vievän koivukujan varrella tuulimyllynä. Se oli toiminnassa 1850-luvulla. Rakennus siirrettiin vaateaitaksi nykyiselle paikalleen vuonna 1913. Eloaitan vieressä on vuonna 1935 rakennettu vilja-aitta, jonka veisti Sakari Loppukaarre.

Konginniemi

Konginniemen torppa on rakennettu vaiheittain. Kamariosa on ollut Karsikon torppana, jota asuivat Robert ja Kaisa Kumpulainen. Tila itsenäistyi heidän aikanaan torpparilain (1918) myötä. Tupa tehtiin sotien jälkeen 1940-luvulla. Rakennus on perustettu lohkokiville. Tuvan ja kamarin väli on lautarakenteinen. Sotien jälkeen porstuan peräkamariin rakennettiin keittiö. Pihapiirissä on myös vilja-aitta. Rakennukset siirtyivät Ruotsalaisten omistukseen 1980-luvulla.

Lapinniemi

Lapinniemi on vanha kantatila, joka muodostettiin isojaossa vuonna 1788. Se oli tuolloin kooltaan 687 ha. Ensimmäinen omistaja oli nimismies Henrig Gummeng. 1840-luvulla isäntänä oli Aaron Tenhunen. Vuonna 1881 tila jaettiin kuuteen osaan. Nykyinen suku tuli paikalle vuonna 1883, jolloin Petter Kumpulainen Iisalmesta muutti Lapinniemeen.

Rakennus on tehty kolmessa vaiheessa, jotka kaikki on rakennettu omille nurkilleen. Tuvan orressa on vuosiluku 1840 ja tupa lienee ollut alkuaan savupirtti. Muut osat, kamari, keittiö ja eteinen sekä neljän kamarin ryhmä, on todennäköisesti rakennettu melko pian tämän jälkeen. Rakennuksessa on ollut alkuaan lautakatto. Myöhemmin kattolaudat käännettiin nurinpäin ja katettiin päreillä. Ulkoseinien päreverhous on tehty ennen vuotta 1890. Tuvan hirsikehikon päälle muurattu uuni on yli 100 vuotta vanha. Keittiön ja kamareiden seinät pahvitettiin vuosisadan alussa. Tupa ja eteinen ovat hirsipintaisia. Räystäslistat on muotoiltu hirsistä. Ulkokuisti on rakennettu 1980-luvulla.

Asuinrakennuksen takana on neljän aitan ryhmä: vaate-aitta vuodelta 1818, päreillä vuorattu suuri eloaitta vuodelta 1840 sekä jauho- ja liha-aitat.

Linni

Linnin rakensi Olli Lind (1790-1840), joka tuli Kiuruvedelle Lapinlahdelta. Hänen kerrotaan kantaneen yksin viisisylisen hirren rakennuksen nurkalle. Linniin rakennettiin kaksi päärakennusta, joista toinen oli vieraspuoli. Linnin tila erotettiin Ollilasta (nyk. Heikkisenaho), ja virallisesti tila on ollut suvulla vuodesta 1876 lähtien, jolloin isäntänä oli Antti Lind.

Asuinrakennus on tehty useassa vaiheessa. Rakennuksen keskiosa on vanhin. Nykyisen salin kohdalla on todennäköisesti ollut alkuaan tupa, joka on purettu. Nykyinen tupa on rakennettu vuonna 1894. Salipäädyn rakennustyöt aloitettiin vuonna 1912. Piirustukset laati rakennusmestari Pekka Lind, joka oli isännän, Säästöpankin johtaja Olli Lindin veli. Hän oli käynyt Kuopion teollisuuskoulun ja toimi Kuopion lääninrakennuskonttorin rakennusmestarina vuosina 1911-14, mutta joutui eroamaan virasta keuhkotaudin vuoksi. Laajennussuunnitelmat on päivätty elokuulle 1909. Laajennus valmistui vuonna 1914, jolloin myös vanhaa osaa korotettiin.

Laajennusvaiheen jälkeen rakennuksessa olivat seuraavat huoneet: tupa, tampuuri, pikkukamari, kolme kamaria, etukamari, kuisti ja sali. Myöhemmin keittiö muutettiin vanhasta asuinrakennuksesta yhteen kamariin. 1920-luvulla huonejärjestys muuttui jälleen: tampuurista ja pikkukamarista tehtiin keittiö ja tupaan tehtiin suora sisäänkäynti. Samalla salin puoleinen tampuuri portaineen muutettiin nykyiseen asuunsa. Vintille rakennettiin toinen huone.

Sähköt ja vesijohdot saatiin Linniin jo 1920-luvun alussa. Sähkö saatiin Ryönänjoesta ja vesi nostettiin säiliöön tuulimoottorilla. 1920-luvulla talo rapattiin ja rakennettiin lasikuisti. 1930-luvun alussa tehtiin peltikatto ja rakennettiin salin puoleinen katos pylväineen sekä kellari. 1970-luvulla asuinrakennukseen rakennettiin sauna- ja pesutilat. Rakennuksen ulkopuolinen entisöinti on aloitettu vuonna 1991.

Linniin on kuulunut runsaasti rakennuksia, joista useita on säilynyt. Vanhimpia ovat navetta viime vuosisadan puolelta sekä kellari 1890-luvulta. Navetan yhteyteen siirrettiin 1920-luvulla talli. Samalla vuosikymmenellä rakennettiin kaivo ja pikkuaitta, siirrettiin muualta jyväaitta ja kalustovaja sekä riihi, joka oli entinen Ryönänjoen mylly. 1930-luvulla rakennettiin perunakellari, entisestä karjakeittiöstä sauna, puuliiteri, leikkimökki, puimala sekä talli. Vuodelta 1813 peräisin oleva talli tuotiin Pyhäsalmesta ja sen pystyttivät Rafael Väyrynen ja Fredrik Ruotsalainen.

Pihapiiristä on purettu pihatupa, vanha navetta ja pikkunavetta, hevoskiertomeijeri sekä viiden aitan rivistö, joista osa on siirretty talosta muuttajien mukana. Pikku-Linni kaikkine rakennuksineen siirrettiin Niemelään vuosina 1945-46. Edelleen on purettu paja, kaksi hiilivarastoa, pihatupa vuonna 1946, pikkuliiteri, Pekka Lindin kuolinmökki, liha-aitta, sauna, lammashuone, pärehöylä, rekivaja, kaksi kesäsikalaa, lammashuone ja riihi. Kauempana ovat sijainneet vielä verkkohuoneet, joista toinen oli alkuaan pyykkihuoneena Ryönänjoen varrella.

Linnin pihapiirin kolme petäjää rauhoitettiin vuonna 1963. Pihapuutarha suunniteltiin 1910-luvulla.

Myllymäki

Myllymäen tila on lohkottu Isokiven tilasta. Tilan isäntä Pekka Sointu oli Isokiven poikia. Hän kävi 3 kertaa Amerikassa, missä hän näki tasakattoisia rakennuksia ja sai vaikutteita suunnitella itselleen tasakattoisen asuinrakennuksen. Sointu oli taitava vaatturi. Ryönänjoella kävi hänen luonaan vaatteita sovittamassa asiakkaita ympäri Suomea. Tilalla oli myös kanala ja lämmitettävä kasvihuone.

Rakennus oli hirsirunkoinen. Kellarikerroksessa oli sauna, ensimmäisessä kerroksessa keittiö, halli ja olohuone ja yläkerrassa kaksi huonetta. Rakennus on tuhoutunut.

Piekkäälänlahti

Vanhin aitoista on muista aitoista erillään sijaitseva suola-aitta/ ruoka-aitta - sen arvellaan olevan vähintään 200 vuotta vanha. Suola-aitta on tuotu Mykkälästä. Aitta on tyypiltään otsa-aitta ja se on rakennettu luonnonkivien varaan rakennetulle hirsisalvosjalustalle. Aitta on heikkokuntoinen ja kaipaisi kunnostusta, kengitystä ja seinien tukemista.

Aitoista järven puolella sijaitseva on nukkuma- ja vaateaitta. Aitan on tuonut Linnistä Juho Lind. Aitan hirret kuljetettiin Ryönän selän yli, mutta matkalla hirsiniput hajosivat myrskyssä ja lähes hukuttivat kuljettajat. Rakennus on lyhytnurkkainen. Toinen aitta on myös nukkuma- ja vaateaitta. Kolmas aitta, sekin nukkuma-aitta, on kaksikerroksinen. Aittarivin viimeinen, vilja-aitta, on 2-kerroksinen. Aittojen ikää ei tiedetä.

Ryönä

Ryönän tilan historia alkaa vuodesta 1548, jolloin Nico Kaikkonen sai Savonlinnan linnanherralta Kustaa Wingeltä omistuskirjan, joka oli myös verotuskirja. tilan koko oli tuhansia hehtaareja. Rajoja ei merkitty maastoon, vaan omistusalueet tiedettiin paikkojen nimien perusteella. 1800-luvulla tilan omistivat Ruotsalaiset, jotka myivät sen Pennasille vuonna 1866.

Asuinrakennuksen vanhimman osan, tuvan, rakensivat Ruotsalaiset noin vuonna 1850. Tuvassa on edelleen alkuperäiset hirsiseinät ja katto kellespuista. Pennaset jatkoivat rakennusta kahteen otteeseen. Laajennukset tehtiin omille nurkilleen. Viimeisin laajennus, kaksi kamaria ja vieraseteinen rakennettiin vuonna 1920. Rakennus vuorattiin vuonna 1931 ja samalla rakennettiin kuisti. Kamarit sisustettiin vuosisadan alussa. Nykyisen keittiön paikalla olleessa kamarissa oli savikatto, joka oli rapattu savi- ja ruumenuslaastilla ja valkaistu liitujauholaastilla. Ikkunat ovat 1930-luvulta. Tuvan uuni tehtiin hakatuista luonnonkivistä 1950-luvulla. Rakennus peruskorjattiin vuonna 1977.

Rannassa pihan läpi vievän tien varressa on kolme aittaa. Pihanpuoleinen vilja-aitta on rakennettu puretun rakennuksen nokeentuneista hirsistä, jotka on veistetty. Aitasta on purettu hinkalot. Keskimmäinen aitoista on vilja-aitta, jonka hirret on käännetty. Pienimmän aitan lukossa on vuosiluku 1855. Seinissä näkyvät hinkaloiden paikat. Lattia on tehty järeistä hirsistä. Aitat on kunnostettu ja ne on katettu päreillä. Asuinrakennuksen päädyssä sijaitsevan piha-aitan, "piikain aitan", hirret on käännetty. Aitan ikä ei ole tiedossa.

Aittojen takana rannassa on teräsrunkoinen, peltisiipinen tuulimylly, joka on rakennettu vuosisadan vaihteessa. Vastaavia tuulimyllyjä on Kiurujärven rannan taloissa ollut useita, mutta Ryönän tuulimylly on ainoa säilynyt.

Kauempana vanhasta pihapiiristä, Pajamäellä, sijaitsee riihilato, jonka seinähirressä on vuosiluku 1791 ja merkintä PK. Ladon seinät on veistetty ja varattu, ja se on koottu useammasta rakennuksesta. Sisäpuolelta löytyy merkintä 1878 10.7. Riihirakennukseen ovat kuuluneet riihi ja lato, joita on erottanut sola. Alkuperäisen oviaukon lisäksi ladon seinään on tehty suuri oviaukko.

Ryönänjoen entinen koulu

Ent koulu taka.jpg 

Ryönänjoen koulu aloitti toimintansa vuonna 1914 Lappalan talossa. Koulun piirustukset laati rakennusmestari Pekka Lind. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1915 hiekanajotalkoilla, joihin Ryönänjoen ja Hautajoen taloista osallistuttiin mies ja hevonen työpanoksella. Rakennus valmistui kolme vuotta myöhemmin. Perustukset teki kivitöihin erikoistunut Ferdinand "Nantta" Pietikäinen lähistöltä lohkotuista kivistä. Paikkakunnan miehet tekivät hirsityöt rakennusmestari Pekka Lindin johdolla. Alkuperäiset uunit olivat "ihanneuuneja". Kouluosan uuni lämmitettiin oppilaseteisestä. Uunin kyljet vastasivat ympärillä oleviin huonetiloihin. Myös opettajan puolella uuni lämmitettiin keittiöstä. Kun uunit eivät toimineet oikein hyvin, ne uusittiin 1926. Entiset uunit purettiin ja niiden tiiliä käytettiin uudelleen nykyisten uunien muuraamiseen.

Jugendhenkiset julkisivut olivat aluksi hirsipintaiset. Näyttävät ikkunat ja vuorilaudat ovat alkuperäiset. Kun rakennus vuorattiin pystylaudoituksella 1930-luvulla, koristeelliset vuorilaudat irrotettiin hirsipinnasta ja asennettiin uudelleen vuorauksen päälle. Asunto, keittiö ja eteinen pahvitettiin vuonna 1925. Samana vuonna asennettiin koululle sähköt. Virta johdettiin läheiseltä Ryönänjoen myllyltä. Rakennuksessa oli aluksi pärekatto, joka vaihdettiin ennen sotia nykyiseksi peltikatoksi. Koulu lakkautettiin vuonna 1972.

Ryönänjoki

Ryönänjoen kylä levittäytyy Kiurujärven ja siihen laskevan Ryönänjoen varrelle. Kylän asutus on vanhaa, ja alueella on säilynytkin runsaasti kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa.

Ryönänjoella on tehty kivikaudenaikaisia löytöjä Isokivellä, Ryönässä ja Karsikolla. Ryönän pihapiiri lienee kivikautisen asuinpaikan kohdalla. Luvelahdesta löydettiin vuonna 1947 ainutlaatuinen ihmisen pään muotoinen kiviesine. Uusimpien tutkimusten tuloksena on Rytkynniemestä ja Immolasta löydetty vanhemman metallikauden mahdolliset asuinpaikat.

Kiurujärven rannoilta löytyvät eräät Kiuruveden vanhimmista pysyvistä asuinpaikoista. 1500-luvulla Kiuruvedellä oli seitsemän verotettua taloa, joista neljä oli Kiurujärven ympäristössä. Ryönänniemellä asusti Niko Kaikkonen, joka joutui verotettavaksi vuodesta 1548 lähtien.

Ryönänjoen historian erityispiirteenä on varhainen teollisuus- ja yritystoiminta. Ryönänjoella toimi kolme mylly- ja sahalaitosta. Ryönänkosken tullimylly perustettiin vuonna 1856. Alkujaan koskessa oli kaksi myllyä, mutta ne yhdistettiin, ja perustettiin Ryönänjoen saha ja mylly. Sen omistajia olivat Ruotsalaiset, Linnit, Hyvöset, Ryönä ja Pohjoisniemen Pennaset. Sahaus aloitettiin vuonna 1901. Myllyn ja sahan yhteydessä toimi myös sähkölaitos. Viimeksi paikalla ollut 1940-luvulla rakennettu mylly ja sen lähellä olleet kaksi asuinrakennusta purettiin Savon Voima Oy:n toimesta vuonna 1993. Myllyperinteestä on jäljellä enää Pitkäkosken mylly. Kyläläiset kunnostivat myllyn rauniot virkistyspaikaksi vuonna 1999.

Kylällä oli hevoskiertoinen meijeri Linnissä. Tiilitehdas pyöreine, aumakattoisine rakennuksineen sijaitsi radan pohjoispuolella Ryönänjoen pysäkin seutuvilla. Ryönänjoen kylän tuntumassa Hautakylän puolella olivat Pennalan meijeri, käräjätupa ja 1940-luvulla toiminut kulkutautisairaala Kiurumäessä sekä nahkurin korkea verstasrakennus Hautajoen sillan korvassa. Näistä rakennuksista on jäljellä enää osa nahkurin verstasta.

Kylällä liikkui runsaasti irtonaista työväkeä. Elämä on ollut ajoittain levotonta, ja kylällä tarvittiin järjestystä ylläpitämään kyläpoliisi. Aseman lähellä vastapäätä entistä Osuuskauppaa oli kookas, 2-kerroksinen Punahovi-niminen vuokratalo, jota myös Impilinnaksi kutsuttiin. Rakennus oli koottu usean rakennuksen hirsistä. Olli Lind osti vuonna 1927 Pennalan pihatuparakennuksen, joka siirrettiin Punahoviin. Rakennuksessa oli kauppa ja asuntoja, joissa asui mm. tiilitehtaan työväkeä. Rakennus on purettu.

Aseman lähellä on vielä jäljellä osa Kannakselta siirretystä huvilasta, jossa asui räätäli Virtanen vaimonsa kanssa.

Aseman seudulla oli useita kauppoja. Pehveri Saastamoisen kauppa paloi vuonna 1933, ja sen paikalle perusti pielavetinen Atte Heiskanen kaupan. Hän välitti myös teuraseläimiä. Osuuskauppaa hoiti Kangaskokko. Pekka Nousiainen piti ruokalaa, jota kutsuttiin Soppalaksi. Rinteellä toimi Lyytikäisen kauppa. Posti oli pysäkin yhteydessä.

Koulu aloitti kylällä toimintansa 1914 Lappalan talossa. Seuraavana vuonna käynnistettiin Ryönänjoen koulun rakentaminen Pekka Lindin laatimien suunnitelmien pohjalta.

Kylän elinkeino- ja yritysrakenteeseen vaikuttivat hyvät kulkuyhteydet. Vesireitit olivat ensimmäisiä kulkuväyliä. Laivaliikenne Kiurujärvellä alkoi jo viime vuosisadan loppupuolella, mutta vilkkaimmillaan se oli vuosisadan alkupuolella, kun pitkään ajettu Kiurujoen kanavointihanke toteutui vuonna 1906. Laivareitin vakiopysähdyspaikkoja Ryönänjoella oli Ryönässä, Rytkynniemessä, Karsikolla ja Lapinniemessä. Kiuruveden ensimmäinen varsinainen maantie Runnilta kirkonkylään rakennettiin 1850-luvulla pitkällisten kiistojen jälkeen Kiurujärven eteläpuolelle. Näin Ryönänjoelta oli jo varhain tieyhteydet ulkomaailmaan. Nykyinen Kukkomäentie oli aluksi kärrytie. 1960-luvulla tietä jatkettiin Ryönänjoelle asti ja rakennettiin autolla ajettavaan kuntoon. Tie kulki myllyn kohdalla olevan sillan kautta Ryönänjoen yli. Tie oikaistiin vuonna 1986.

Rautatie Iisalmesta Kiuruvedelle valmistui vuonna 1923. Kuntakokouksen enemmistön päätöksen mukaisesti se linjattiin kulkemaan Kiurujärven eteläpuolelta. Liikenne alkoi vilkkaana: vuonna 1930 Ryönänjoen asemalta lähti 8848 matkustajaa. Rautatieasema oli myös huomattava rahti- ja puutavaran lastauspaikka. Aseman kohdalle rantaan rakennettiin Möljän tekoniemi pistoraiteineen, ja alue toimi VR:n puutavaran lastauspaikkana. Rautatien myötä yhteydet ulkomaailmaan nopeutuivat, ja laivaliikenne loppui kokonaan 1930-luvun alussa.

Aseman alue rakennettiin Linnin tilan maille. Alueella olivat asemarakennus, kaksi asuinrakennusta, sauna, ulkohuone, resiinavaja ja öljykoju. Vuonna 1923 rakennetussa asemarakennuksessa olivat odotushuone, toimisto sekä makasiini. Asemarakennus sijaitsi nykyisten asuinrakennusten länsipuolella. Rakennusta laajennettiin vuonna 1948 lisävarastolla. Asemapäälliköistä viimeinen oli Tuikkala, ja hän asui ensimmäisessä asuinrakennuksessa. Toisessa asuinrakennuksessa oli kaksi asuntoa, ja niissä asuivat asemamiehet. Alueella oli vielä "luutakoppi", missä säilytettiin työkaluja. Aseman rakennuksista ovat jäljellä enää asuinrakennukset ulkohuoneineen. Toinen asuinrakennuksista on vuodelta 1923 ja toinen vuodelta 1929.

Ryönänjoen luonnonnähtävyyksistä huomattavin on Ryönän rannassa, missä kasvaa ikivanha petäjä. Sen ympärysmitta rinnankorkeudelta mitattuna on noin 3.3 m ja lehvästön halkaisija noin 15 m. Linnin pihapiirissä on rauhoitettu kolme petäjää.