Nähtävyydet

Kiuruveden evankelis-luterilainen
kirkko

Kirkon on suunnitellut arkkitehti Bertel Liljeqvist v. 1938.
Talvisota keskeytti rakennustyöt, mutta niitä jatkettiin heti sodan
päätyttyä ja kirkko valmistui vuonna 1940. Sen vihki piispa
Eino Sormunen 25.5.1941. Kirkkoon lahjoitettiin vuonna 1953
Uuno Eskolan mosaiikkialttaritaulu. Rakennus peruskorjattiin
vuonna 1990.

Pääkirkon lisäksi Kiuruvedellä on kaksi evankelis-luterilaista
kyläkirkkoa, yksi Lapinsalossa ja toinen Sulkavanjärvellä.

Kiuruveden evankelis-luterilainen srk

Sijainti kartalla (Kirkkokatu 8)

Ortodoksinen kirkko

Kiuruveden ortodoksinen seurakunta kuuluu v. 1949 annetulla
asetuksella perustettuihin siirtoseurakuntiin ja se kuuluu Oulun
Ortodoksiseen hiippakuntaan. Seurakunta syntyi Kiuruvedelle
siirtokarjalaisten myötä ja siihen kuuluvat seurakuntalaiset ovat
lähtöisin pääasiassa Suistamon alueelta.

Kirkkorakennus on tehty entisestä apteekkirakennuksesta
yliarkkitehti Selim Savoniuksen suunnittelun mukaan. Kirkko
vihittiin käyttöönsä vuonna 1957. Kiuruveden Pyhän
Nikolaoksen kirkon seinämaalaustyöt on aloitettu kesällä 1982.
Alttariseinän ylimmäisenä on käsittätehty Kristuksen ikoni ja
tämän alapuolella Orantti, Jumalan synnyttäjän ikoni ja alimpana
Pyhän Ehtoollisen jakaminen. Em. maalaustyöt ovat tehneet
pappisseminaarin oppilaat.

Kirkon erikoisuutena ovat alttarin ja kirkkosalin seiniä
koristavat freskomaalaukset, jotka ovat länsimaisittain merkittävä
nähtävyys. Maalaukset ovat lähes kokonaisuudessaan
seurakunnan kirkkoherran isä Antero Petsalon suunnittelemia ja
toteuttamia. Kirkon edessä olevan Karjalaan jääneiden vainajien
muistomerkki pystytettiin vuonna 1959.

Kiuruveden ortodoksinen srk

Sijainti kartalla (Niemistenkatu 6)

Lapinsalon kirkko

Kirkko rakennettiin alkuaan seuratuvaksi vuosina 1939-1940
talkoilla. Tontin lahjoittivat Hilda ja Vilho Hynninen.
Rakennuttajana oli Lapinsalon Seuratupayhdistys, joka
perustettiin vuonna 1939 ja lakkautettiin vuonna 1969.

Seuratupa rakennettiin keräyshirsistä, ja se oli aluksi
hirsipintainen. Ikkunat saatiin käytettyinä Sotkamosta puretusta
nuorisoseuran talosta. Rakennus vuorattiin vuonna 1965.
Sisäpuolen levytykset tehtiin 1960-luvulla. Piispa Kares vihki
seuratuvan kirkoksi vuonna 1968, ja se luovutettiin seurakunnalle
vuonna 1970. Hautausmaa valmistui talkootyönä vuonna 1956 ja
kellotapuli vuonna 1961.

Sijainti kartalla (Lapinsalontie 2000)

Sulkavanjärven kirkko

Kirkon ja hautausmaan rakentamista Sulkavanjärvelle pohdittiin
ensimmäisen kerran jo vuonna 1904 ja seuraavan kerran vuonna
1917. Rukoushuoneyhdistys päätti vuonna 1946 perustaa
hautausmaan Roviomäelle. Siihen tuli 700 hautapaikkaa.

Hautausmaan viereen rakennettiin vuonna 1949 väliaikainen
kelloteline, ja Tampereelta hankittiin kello. Rukoushuoneyhdistys
suunnitteli myös kirkon rakentamista ja keräsi jatkuvasti varoja.
Rakentaminen aloitettiin vuonna 1964 keräys- ja lainavaroin.
Hanketta tukivat myös Kiuruveden ja Pielaveden seurakunnat.
Rakennustarpeita saatiin lahjoituksena. Rakennuksen urakoi
Antti Nissinen, mutta talkootyötäkin tehtiin runsaasti.
Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin vuonna 1965. Kirkon
vihki piispa Olavi Kares. Sitä laajennettiin seurakuntasalilla
vuonna 1972. Wc- ja eteistilat tehtiin vuonna 1989.
Rakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Olavi Rautio.

Sijainti kartalla (Kyläkirkontie)

Tieikoni - Suomen ensimmäinen
tieikoni

Kiuruvesi Niva rakensi tieikonin tiellä kulkeville taivaalliseksi
suojaksi 125-vuotiaan Kiuruveden juhlavuonna 1998.
Tieikonikappeli on rakennettu Valtatie 27:n ja Valtakadun
risteykseen. Sponsoreina oli noin 50 liikelaitosta ja yksityistä. 
Leijonaveljet tekivät kaiken työn talkoilla sekä lahjana ja
talkootyötunteja kertyikin yli 2 000.

Tieikonikappelin vihki metropoliitta Ambrosius 1.10.1998 ja
LC Kiuruvesi/Niva lahjoitti ikonikappelin kaupungille.

Kristus Kaikkivaltias ja Pyhä Nikolaos ovat pääikoneja
(koko 1,20 m x 1,80 m),sivuilla ovat enkelit (80 cm x 1,80 m),
muistuttamassa suojelusenkeleistämme. Ikoneitten
kokonaispinta-ala on 6,2 m². Valtakadun puolella on
Pyhä Nikolaos, Santaklaus, joka on Kiuruveden suojeluspyhä.

Ikonikappelin on suunnitellut isä Antero Petsalo, joka on myös
maalannut ikonit. Mosaiikkitöitä on kahdeksan ja lisäksi
mosaiikkiornamentti kulkee ympäri kappelin.

Tieikonin rakennettiin Konstantinopolin Ekumeenisen
Patriarkan Bartolomeoksen vuoden 1995 Kiuruvedellä vierailun
kunniaksi.

Kiuruveden eteläosan kautta kulkee vanha Venäjän ja
Ruotsi-Suomen raja, Pähkinäsaaren rauhan raja vuodelta
1323, joka jakoi Suomen myös uskonnollisesti idän ja lännen
uskontoihin. Etelä-Suomen ihmiset kuuluivat roomalaiskatoliseen
kirkkoon ja Kiuruvedeltä pohjoiseen kansa oli ortodoksisen
kirkon valtapiirissä. Kaksipäinen kotka pylväiden päissäkuvaa
juuri tätä Bysantin historiallista aikaa Kiuruvedellä.

Ikonit ja vanhoja kristillisiä symboleja jäljittelevät mosaiikkityöt
on tehty bysanttilaiseen tyyliin jota koko kappelin muoto myös
ilmentää.

Tieikonikappelin kokonaiskorkeus on yli 6,5 m. Se pysäyttää ja
hiljentää ajattelemaan iankaikkisia asioita. Ikonit johtavat
matkalaisten ajatukset rukoukseen, että Kristus lähettäisi
enkelinsä varjelemaan matkoilla oloa ja että Pyhä Nikolaos
ottaisi matkaajat esirukoustensa suojiin.

Tarkempia tietoja projektin toteuttamisesta löydät
LC Kiuruvesi Nivan sivuilta.

Sijainti kartalla (Valtakatu 2)

Raivaajapatsas

Raivaajapuistossa sijaitsee Raivaajapatsas, joka on pystytetty
v. 1976. Patsaan on suunnitellut Kiuruveden Honkarannasta
kotoisin oleva Antero Ruotsalainen. Betonista tehdyt savupatsaat
kuvaavat ensimmäisten kiuruvetisten raivaajien kaskisavuja,
raudasta muotoillut kuokka ja murtunut lapio heidän työkalujaan.

Sijainti kartalla (Rinnekatu)

Nälkäänkuolleiden muistomerkki

Kirkkokadun varressa oleva Nälkäänkuolleiden muistomerkki
pystytettiin 1955 suurina nälkävuosina 1867 - 1868 kuolleiden
muistoksi. Muistomerkin alla lepää noin 1200 nälkään kuollutta,
joista suurin osa on kotoisin Pohjois-Suomesta ja Pohjanmaalta.
Nälän ajamina he lähtivät etsimään leipää ja työtä Savosta.

Sijainti kartalla (Kirkkoharjuntie)

Kaupungintalo

Kaupungintalon suunnittelusta julistettiin syksyllä 1979
arkkitehtikilpailu, jonka tarkoituksena oli löytää arkkitehtonisesti
korkeatasoinen ja toiminnallisesti, taloudellisesti ja teknisesti
toteuttamiskelpoinen ratkaisu Kiuruveden kunnanvirastotalon
rakentamiseksi.

Kilpailun voittivat oululaisen arkkitehtitoimisto NVV:n Kari
Niskasaari, Reijo Niskasaari, Kaarlo Viljanen, Ilpo Väisänen
ja Jorma Öhman kilpailuehdotuksellaan "Viis yli kolmen".

Kunnantalon arkkitehtoniset tavoitteet liittyvät kunnan
identiteettiin. Pohjoissavolaisen maatalousvaltaisen pitäjän
kunnantaloksi pyrittiin kehittämään rakennus, jossa paikan henki
ja paikkakunnan perinne kohtaavat. Samalla pyrittiin
hahmottamaan kunnalle sellaista tulevaisuudenkuvaa, jossa
tulevaisuus voimakkaasti nojaa olemassa oleviin ja kunnan
kehittämiin resursseihin.

Kaupungintalon rakennusurakoitsijana oli kiuruvetinen
Rakennusliike T. Tuovinen. Talon vihkiäiset pidettiin 30.9.1984.

Kaupungintalossa ovat vuokralaisina Kela ja Työvoimatoimisto.

Kaupungintalon esittely

Sijainti kartalla (Harjukatu 2)

Museo

Kiuruveden museoalue sijaitsee Kirkkoharjuntie 2:ssa,
hautausmaan välittömässä läheisyydessä. Museoalue koostuu
esinemuseosta, joka on aikaisemmin toiminut viljamakasiinina ja
siunauskappelina (rakennettu vuonna 1860). Esinemuseo on
jaettu naisten ja miesten puoleen. Esillä on maitotalouteen
liittyvää esineistöä, jotka olennaisesti kuuluvat Kiuruveden
pitäjään.

Museossa on kopiot Kiuruveden kourutaltasta ja ainutlaatuisesta
Luelahen Ukosta.

Museorakennuksen pihassa on noin vuonna 1960 rakennettu,
vuonna 2002 kunnostettu neljän talon yhteinen maitolaituri.

Museoalueella on myös savolaisen pihapiirin rakennuksia, jotka
edustavat 1920-luvun talonpoikaistyyliä. Pihapiiriin kuuluvat
vuodelta 1915 oleva päärakennus, joka on saatu Luupuvedeltä,
navetta Koivujärveltä ja navetan yhteydessä oleva karjalato
Sulkavanjärveltä ja luhtiaitta Niemiskylästä. Lisäksi alueella on
savusauna Rapakkojoelta, tuulimylly Pyhännän Viitamäeltä sekä
niittylato. Pieni jalka-aitta, luhtiaitta sekä tuulimylly on siirretty
vanhan, 1973 palaneen museon alueelta

Museon kotisivuille pääset tästä

Sijainti kartalla (Kirkkoharjuntie 2)

Paljakka

Näköalat joka suuntaan

Paljakanvuori sijaitsee viitisentoista kilometriä kirkonkylältä
etelään, Pielavedelle johtavan maantien tuntumassa. Vuoren laki
on noin kymmenen aarin suuruinen, laajalta alalta tasainen ja
lähes paljas puustosta ja aluskasvillisuudesta. Paljakka kohoaa
kymmeniä metrejä ympäristöstään ja siltä on hyvät näköalat joka
suuntaan. Pohjoiseen näkee jopa yli kirkonkylän, aina pitäjän
äärimmäiseen laitaan saakka. Vuosikymmeniä sitten Paljakka
tunnettiin myös pitäjän ulkopuolella suosittuna keskikesän
huvittelupaikkana, johon liittyy monia historiallisia tapauksia ja
taruja. Vuoren laelta löydetyt uhrikupit ovat uusinta löytöa
Paljakan vuoren historiassa.

Pirunpesän tarina   

Vuoren länsisivustalla, rinteen puolivälissä kalliokielekkeen
juurella, sijaitsee Pirunpesäksi kutsuttu syvä onkalo. Tarinan
mukaan se on saanut nimensä siitä, kun muuan Väisäs-niminen
mies oli laskeutunut 18 syltä pitkän köyden varassa paikkaan ja
päässyt lähes sen pohjalle. Seuraavana yönä mies oli nähnyt unta
pesästä ja piru oli sanonut, että jos hän olisi laskeutunut vielä
2 syltä, niin hän olisi jäänyt sinne. Mies kertoi unensa muille ja
sen koommin kukaan ei ole uskaltanut mennä alas.

Pirunpesän arvellaan muodostuneen jääkauden aikana kuten
hiidenkirnutkin, mutta mitään varmaa tietoa tästä ei ole. Tällä
hetkellä pesä on täytettynä kivillä ja puilla, joita onkaloon
aikoinaan laitettiin sen vuoksi, että laitumella olevat eläimet eivät
putoaisi siihen. Onkalon pyöreä aukko on halkaisijaltaan lähes
metrin laajentuen sivuille alaspäin mentäessä. Pesä on useita
metrejä syvä ja siihen voi yhtyä sivukäytäviä.

Merkkitulia

Perimätiedon mukaan vuosisatoja sitten vuorella olisi pidetty
merkkitulia, viimeksi Suomen sodan aikaan. Tämä onkin
mahdollista, sillä vuori sijaitsee lähellä vanhaa erätietä, joka on
kulkenut etelästä vesistöjä pitkin Pielavedelle ja sieltä Paljakan
ohitse Kiuruveden kautta aina Oulujärveen asti. Pähkinäsaaren
rauhan rajalinja on kulkenut niinikään lähellä. Tulenliekillä ja
savuilla on ilmoitettu asukkaille vihollisen aikeista.

Juhannuksen viettoa

Varsinaiset muistot Paljakan historiassa liittyvät kuitenkin
juhannuksen viettoon. Pitäjän rajojen ulkopuoleltakin
kokoonnuttiin keskisuven juhlien viettoon vuoren laelle.

Kokko sytytettiin vuoren korkeimmalle kohdalle auringon
laskiessa. Juhlaväki tanssi haitarin ja viulun säestämänä sekä
pyöri piiriä ja oli koppisilla. Peli muistutti pesäpalloa.
Ottelualueena oli laen tasaisin kohta. Peliä pelattiin joko "neli- tai
kuusisuolassa". Juhannuksien viettäjien joukossa oli niitäkin,
jotka joivat väkeviä aiheuttaen tappeluita ja häiriöitä. Tavallisesti
nämä istuivat kuitenkin omalla tasakenttäalueella korttia pelaten.

Juhlan kohokohtaan kerrotaan kuuluvan ruudin räjäyttäminen
kallion kolossa. Tämä korvattiin myöhemmin haulikon tai
rihlakon laukauksilla. Jotkut miehistä innostuivat vierittämään
kivenjärkäleitä rinnettä pitkin alas lampeen. Suuretkin puut
katkeilivat siinä rytäkässä. Vuoren pohjoispäästä on lohkottu
kalliota myös rakennusten kivijalkoihin ja uunikiviksi.

Sijainti kartalla (Putouksentie)

Virranrannan vanhustyökeskus

Vuonna 1992 valmistuneen Virranrannan suunnittelemisesta
järjestettiin kutsukilpailu, jonka voitti Arkkitehtitoimisto NVÖ
Ky:n ehdotus. Rakennussuunnittelusta vastasi
puolestaan Rakennussuunnittelutoimisto Nylund Oy. Rakennus-
ja kalustuskustannukset olivat kaiken kaikkiaan noin 5,7
miljoonaa euroa.

Palvelukeskus Virranrantaan kuuluvat dementiayksikkö
Huusholli, palveluasumisyksiköt Kotiranta ja Jokiranta sekä
Vanhustyökeskus Niksilä.


Sijainti kartalla (Kuorenvirrantie)

Sankarivainajien muistomerkki 

Kiuruveden nykyinen evankelis-luterialinen kirkkorakennus on
kaupungin historian kolmas. Ensimmäinen kirkko toimi vuosina
1765-1852, ja toinen kirkko vuodesta 1852 vuoteen 1937 asti,
jolloin se tuhoutui tulipalossa.

Palaneesta kirkkomaasta tuli viimeinen leposija talvi- ja
jatkosodassa kaatuneille kiuruvetisille.

Kaatuneiden joukossa olivat myös Kiuruveden seurakunnan
pappi Elias Simojoki sekä kanttori Tauno Jauhiainen. Simojoki
on haudattau siihen kohti, missä vanhassa, palaneessa 
kirkossa saarnastuoli sijaitsi ja Jauhiaisen muistokivi pystytettiin
urkujen kohdalle.

3.8.1947 sankarivainajat ja kaksi vanhaa kirkkoa saivat yhteisen
muistomerkin.

Sijainti kartalla (Kirkkokatu)

KANSANPARANTAJA
ANNA-MARI MÅRD

Kansanparantaja Anna-Mari Mård (1859-1927) asui
Haapakummussa. Anna-Mari tunnettiin laajalti niin ihmisten kuin
eläintenkin parantajana ja selvännäkijänä. Hän käytti lääkkeinä
yrttejä, joita kasvatti ja keräili mökkinsä lähimailta. Hän osti
myös apteekista aineksia lääkkeisiinsä.

Anna-Marin muistokivi on pystytetty vuonna 1993
vanhustyökeskus Virranrannan pihaan. Kiveen on hakattu
Anna-Marin kuvan lisäksi hänen oppi-isänsä Pienenmäen ukon
(Kalle Lepistö) ja Anna-Marin syntymäpitäjässä Piippolassa
vaikuttaneen Hätämaan tietäjän (Juho Loumajoki) piirteet.

Lisätietoja kansanparantaja Anna-Mari Mårdista löydät Reino
Eriksonin ja Jouko Nivalaisen kirjoittamasta kirjasta
"Haapakummun Anna-Mari kansanparantaja ja selvännäkijä".

Muistokiven ovat suunnitelleet yhteistyössä Kiuruveden
Kotiseutuyhdistys ja Kaavin Kivi Oy, ja sen on tehnyt
Eino Lovikka.

Sijainti kartalla (kuorenvirrankatu)

Kirmaavat vasikat

Vasikkapatsas hankittiin torin reunalle talousneuvos
Lauri Remeksen 70-vuotisonnittelurahaston alkuun panemalla,
Kiuruveden Kotiseutuyhdistyksen ja patsastoimikunnan
toimeenpaneman kansalaiskeräyksen tuotolla. Kirmaavat Vasikat
patsas kuvastaa arvostusta maatalousväestön tekemälle työlle
kaupungin kehittämiseksi ja edustaa nuorta voimaa ja
tulevaisuutta. Patsaan veisti kuvanveistäjä Kirsi Siponen. Patsaan
paljastusjuhlat pidettiin 10.7.2004

Sijainti kartalla (Niemistenkatu)

Paavo Tikkasen muistomerkki

Kiuruveden kirjaston pihassa on Paavo Tikkasen muistomerkki.

Paavo Tikkanen syntyi 1823 Elisabeth ja Antti Tikkasen
perheeseen Hingunniemen tilalle, joka kuului Kiuruveden
vanhimpiin maatalouspaikkoihin.

Kiuruvetisen talonpojan poika Paavo Tikkanen tuli 24-vuotiaana
Suomettaren (entinen Uusi Suomi) päätoimittajaksi ja hän johti
ensimmäistä varsinaista suomenkielistä sanomalehteä pari
vuosikymmentä. Helsingin yliopiston Savo-Karjalan osakunnan
jäsenenä Paavo Tikkanen lausui 19-vuotiaana Suomettaren
syntysanat 14.11.1844. Lehden perustaminen oli osa hänen
ohjelmaansa suomen kielen hyväksymisestä yleiseksi kirja- ja
keskustelukieleksi.

Paavo Tikkanen meni kouluun Kuopioon 1840-luvun alussa.
Kuopiosta hän muutti suorittamaan jatko-opintoja Porvooseen ja
väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1859. Paavo Tikkanen oli
innokas suomalaisuusaatteen kannattaja ja puolestapuhuja.
Tohtori Paavo Tikkanen kuoli vaikean sairauden murtamana
parhaassa miehuusiässään 1873.

Paavo Tikkasen sukua on edelleen Helsingissä. He ovat
kuitenkin ruotsalaistuneet ainoan pojan Jaakon jäädessä äitinsä
ruotsinmielisten sukulaisten hoitoon. Perinteisen sukunimensä he
ovat useimmiten säilyttäneet.

Sijainti kartalla (Lähteentie 8)

Runonlaulaja Antti Vartiaisen
muistokivi

Runonlaulaja Antti Vartiaiselta on tallennettu ainakin 28 runoa.
Osa niistä on Kalevalassakin. Tallentajina 1819 Turun
yliopistosta A.I Arvidsson.

Antti Vartiainen oli mahtava loitsujen taitaja ja hänen henkisiin
voimiinsa uskottiin.

Antti Vartiainen oli syntynyt 1764 Pyhännän Tavastkengässä.
Kiuruvedellä hän on asunut useammissa paikoissa Tihilänahossa,
Nälännöllä, Remeskylässä, Lapinsalossa viimeinen asuinpaikka
oli Paarassa, jossa hän kuoli 15.2.1833 ruotivaivaisena

Muistokivi sijaitsee kirjaston pihassa.

Sijainti kartalla (Lähteentie 8)

Runonlaulaja Klaudia Plattonen

Klaudia Plattonen ( 1907-1989) on yksi harvoista
siirtokarjalaisista itkuvirren taitajista. Hän oli kuullut äänellä
itkemistä kasvuympäristössään Suistamon Loimolassa
mm. isoäitinsä Matjoi Plattosen esittämänä. Omien itkuvirsiensä
sepittämisen ja esittämisen hän aloitti sen jälkeen, kun oli sotien
jälkeen asettunut asumaan Kiuruvedelle v.1948.

Seuraavana kesänä Klaudia Plattonen itki Karjalan ikävän
virittämänä ensimmäisen itkuvirtensä. Tuo tapahtuma toi
mukanaan monia esiintymisiä ja perinteentutkijoiden vierailuja.
Itkuvirsien lisäksi häneltä on tallennettu loitsuja, runolauluja sekä
tarinoita. Esiintyvän itkijän Klaudia Plattosen itku-ura kesti lähes
40 vuotta.

Lähde: Tenhunen Anna-Liisa 2006.Itkuvirren kolme elämää.
SKS

Muistokivi sijaitsee Kiuruveden vanhalla hautausmaalla.

Sijainti kartalla (Kirkkoharjuntie)

______________________________________________________________

Rintamalle lähteneiden muistokivi

Rintamalle lähteneiden muistokivi sijaitsee Asematien varressa
valtion virastotalon edessä. Muistokiven ovat pystyttäneet
Rintamamiesveteraanit, Sotainvalidit ja Kiuruveden seudun
rintamanaiset. Varat kiven hankintaan ja pystyttämiseen on saatu
lahjoituksena Kiuruveden kunnalta, liikelaitoksilta, järjestöiltä ja
yksityisiltä kansalaisilta. Muistokivi paljastettiin 18.7.1991
Kainuun prikaatin valatilaisuuden yhteydessä.

Sijainti kartalla (Asematie)

Kuukkeli

Palosenmäen huipulla kuntopolun ja ladun varressa sijaitsee
lappalaistyyppinen kota, taukopaikka Kuukkeli.
LC-Kiuruvesi/Niva rakensi kodan talkoilla vuonna 1997 ja 
lahjoituksen kotaa varten tekivät IPO-Wood, Rapakkojoen
Kauppa, Ilpo Brandt Ky ja Sermet Oy.

Varsinainen rakennustyö aloitettiin elokuussa 1997 ja maja
luovutettiin Kiuruveden kaupungille 23.10.1997.

Sijainti kartalla


Katso myös:

Luontopolut

Kulttuuritalo

Kiuruveden kulttuuritalon on suunnitellut arkkitehti 
Liisa Kaksonen Rakennussuunnittelutoimisto Nylund Oy:stä.
Kulttuuritalo valmistui vuoden 2008 lopussa ja sen avajaisia
vietettiin tammikuussa 2009.

Ennen kulttuuritaloa paikalla sijaitsi Ylä-Savon ammattiopiston
Kiuruveden toimipiste.

Kulttuuritalolla sijaitsevat kirjasto, Kiurusali, kaksi näyttelytilaa,
kahvila-ravintola, sekä kokous- ja atk-tilat.

Sijainti kartalla (Lähteentie 10 A)