• Suomeksi
  • Svenska
  • In English
  • Po Rysski
  • Deutsch
  • Eesti keeles
- Tekstikoko + Tulosta
Etusivu / Palvelut / Matkailu / Nähtävyydet

Nähtävyydet

 
kulttuurikävely.jpg

KULTTUURIKÄVELY JA KULTTUURIPENKKILENKKI

 Kulttuurikävely on noin 7 km pituinen, kulttuuritalolta alkava ja tieikonille päättyvä reitti, jonka varrella on 31 kulttuurikohdetta.
Kulttuuripenkkilenkki on helppokulkuinen kävelyreitti Raivaajapuistossa ja Kiurujärven rannalla.

Tutustu ja tykästy!

Rakennukset

KAUPUNGINTALO
Harjukatu 2


Kaupungintalon esittely

Kiuruveden kunnantalon suunnittelusta julistettiin arkkitehtikilpailu syksyllä 1979. Tarkoituksena oli löytää arkkitehtonisesti korkeatasoinen sekä toiminnallisesti, taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoinen ratkaisu kunnan virastotalon rakentamiseksi. Kilpailun voittivat oululaisen arkkitehtitoimisto NVV:n Kari Niskasaari, Reijo Niskasaari, Kaarlo Viljanen, Ilpo Väisänen ja Jorma Öhman kilpailuehdotuksellaan "Viis yli kolmen".

Kunnantalon arkkitehtoniset tavoitteet liittyivät kunnan identiteettiin: pohjoissavolaisen maatalousvaltaisen pitäjän kunnantaloksi pyrittiin kehittämään rakennus, jossa paikan henki ja paikkakunnan perinne kohtaavat. Samalla pyrittiin hahmottamaan kunnalle sellaista tulevaisuudenkuvaa, jossa tulevaisuus voimakkaasti nojaa olemassa oleviin ja kunnan kehittämiin resursseihin. Kaupungintalon rakennusurakoitsijana oli kiuruvetinen Rakennusliike T. Tuovinen. Talon vihkijäiset pidettiin 30.9.1984.
  Kiuruveden kaupungintalo

 

       

KULTTUURITALO
Lähteentie 10 A


Kulttuuritoimen sivut

Tapahtumakalenteri

  Kiuruveden kulttuuritalon on suunnitellut arkkitehti Liisa Kaksonen. Rakennussuunnittelutoimisto Nylund Oy:stä. Rakennus valmistui vuoden 2008 lopulla ja sen avajaiset pidettiin tammikuussa 2009. Kulttuuritalolla sijaitsevat kirjasto, Kiurusali, kaksi näyttelytilaa, kahvila-ravintola sekä kokous- ja atk-tilat.

Ennen kulttuuritaloa paikalla sijaitsi Ylä-Savon Ammattiopiston Kiuruveden toimipiste.
 

Kiuruveden kulttuuritalo.jpg

 

       

KOTISEUTUMUSEO
Kirkkoharjuntie 2

Avoinna kesäisin
Vapaa pääsy!


Museon sivut

Pohjois-Savon muisti - Pohjois-Savon museot verkossa
 

Maamiesseura suunnitteli museon perustamista jo vuonna 1935, mutta sodan vuoksi hanke siirtyi. Vuonna 1944 päätettiin siirtää Sulkavan Tuikasta K.P. Lappalaiselta ostettu, vuonna 1860 rakennettu savupirtti kirkonkylälle.

Vuonna 1947 Kiuruvedelle perustettiin kotiseutuyhdistys, jolle maamiesseura lahjoitti keräämänsä esineistön. Tuolloin perustettiin varsinainen museo Männistönmäen kalliolle, jonne savupirttikin siirrettiin. "Museonmäelle" siirrettiin savupirtin lisäksi mm. tuulimylly sekä luhti- ja kokkoaitat.

Maanviljelijä Paavo Ruotsalainen oli aktiivinen museotoimija ja hänellä oli suuri rooli museon alkuun panemisessa. Hän esimerkiksi lahjoitti lapsuudestaan asti keräämänsä esinekokoelman savupirttimuseolle ja toimi pitkään museonhoitajana.

Vuonna 1973 museo ja iso osa esineistöstä tuhoutuivat tulipalossa, minkä jälkeen museotoiminta kunnallistettiin. Uuden museoalueen maa-alue saatiin seurakunnalta ja alueen suunnittelusta vastasi kiuruvetinen Mirja Nuutinen.

Nykyinen museoalue koostuu esinemuseosta ja savolaisesta pihapiiristä.

Esinemuseorakennus on vuodelta 1860, jolloin talonisäntä Antti Hyvärinen rakensi sen Kiuruveden kunnalle lainajyvästöksi. Rakennus on aikoinaan toiminut myös siunauskappelina. Siitä löytyvät "miesten puoli" ja "naisten puoli" sekä kopiot Kiuruvedeltä löytyneistä  kivikautisesta korutaltasta sekä Luelahen ukosta, tiettävästi ainoasta Euroopan mantereelta löytyneestä ihmiskasvoisesta kivinuijasta.

Savolainen pihapiirin päärakennus on vuodelta 1916 peräisin oleva Luupuveden Hyvärilän talo. Talon huoneet on sisustettu kuvaamaan maalaistalon sisustusta eri vuosikymmenillä. Pihapiiriin kuuluvat lisäksi navetta Koivujärveltä, sen yhteydessä oleva karjalato Sulkavanjärveltä, luhtiaitta Niemiskylästä, savusauna Rapakkojoelta sekä tuulimylly Pyhännän Viitamäeltä. Lisäksi pihapiirissä on niittylato, pieni jalka-aitta sekä noin vuonna 1960 rakennettu, vuonna 2002 kunnostettu neljän talon yhteinen maitolaituri.

Lähteet:
Laukkanen, A., Tikkanen, O. Winberg, L. 1988
Kylien Savut: kotiseututietoa Kiuruvedestä.
Kiuruvesi. Kiuruveden Kirjapaino Oy. Karisto Oy

Huovinen, L. Kiuruvesi 1973-1980. 1988.
Kiuruvesi. Kiuruveden Kirjapaino Oy

 

Kiuruveden museo.jpgKiuruveden museon maitolaituri.jpg









hyvärilä_soitin_2013_HH.jpg



Patsaat ja muistomerkit
 




RAIVAAJAPATSAS
Rinnekatu


Puistot

Antero Ruotsalainen - Kuvataitelijamatrikkeli
 
Raivaajapuistossa sijaitseva raivaajapatsas "Kaskisavut" on Kiuruveden Honkarannasta kotoisin olevan kuvanveistäjä Antero Ruotsalaisen teos.

Vuonna 1976 pystytyssä teoksessa savupatsaat kuvaavat ensimmäisten kiuruvetisten raivaajien kaskisavuja ja raudasta muotoillut kuokka ja murtunut lapio heidän työkalujaan.

Veistoksen materiaaleina on käytetty teräsbetonia ja rautaa.
 

Kaskisavut.JPG

 

       

 

NÄLKÄÄN KUOLLEIDEN MUISTOMERKKI
Kirkkokatu


Kun Leipä oli toisen aitassa - Elämä Kiuruvedellä suurina hallavuosina 1866 - 1868
  Suuret nälkävuodet olivat seurausta peräkkäin sattuneista, erittäin huonoista satovuosista. Vuodet olivat poikkeuksellisen kylmiä, talvet olivat pitkiä ja kesät liian lyhyitä viljelyyn.

Siemenviljaa tuotiin paljon muilta paikkakunnilta, mutta keväällä 1865 siemenvilja ei ehtinyt Kiuruvedelle ajoissa, joten kylvö myöhästyi. Vilja ei ehtinyt kypsyä ja halla tuhosi sadon alavilla mailla.

Seuraava talvi oli harvinaisen ankara ja pitkä: talvi jatkui vielä toukokuussa myöhästyttäen kevätkylvöä hurjasti. Alkoi kilpajuoksu aikaa vastaan. Myöhäinen kylvö tarkoitti sadon kypsymisen viivästymistä pitkälle syksyyn, jolloin kelien viileneminen voisi haitata sadon kypsymistä.

Aika loppui kesken: syyskuun alussa tulivat hallayöt, jotka tuhosivat vielä kypsymättömän sadon ennen näkemättömässä laajuudessa. Katastrofi oli valmis.

Kirkkokadun varteen, Kiurujärven rannalle on pystytetty vuonna 1955 Nälkään kuolleiden muistomerkki. Muistolaattaan on kaiverrettu teksti: "Tässä lepäävät suurina hallavuosina 1867-1868 nälkään sortuneet korvenraivaajat". Perimätiedon mukaan muistomerkin alle ja sen ympäristössä oleviin joukkohautoihin on haudattu kaikkiaan 1 200 vainajaa, joista 500 arvellaan olevan kiuruvetisiä. Suurimman osan haudatuista uskotaan olevan kotoisin Pohjois-Suomesta ja Pohjanmaalta. Nälän ajamina he olivat lähteneet etsimään leipää ja työtä Savosta.

Lähde: Leinonen, M. 2008. Kun Leipä oli toisen aitassa - Elämä Kiuruvedellä suurina hallavuosina 1866 - 1868
  Nälkään kuolleiden muistomerkki.JPG
 

       

 

KANSANPARANTAJA
ANNA-MARI MÅRDIN MUISTOMERKKI

Kuorevirrankatu


Vanhustyökeskus Virranranta
  Anna-Mari Mård eli tunnetummin Haapakummun Anna-Mari (1859-1927) vaikutti Kiuruvedellä kansanparantajana ja selvännäkijänä.

Piippolassa syntynyt Anna-Mari muutti Kiuruvedelle isänsä kuoltua ja äitinsä mentyä uusiin naimisiin. Kiuruvedellä hän muutti Kalle Lepistön, Pienenmäen ukon ja tämän vaimon Margaretan luokse asumaan. Kalle Lepistöstä tuli Anna-Marille sekä kasvatti-isä että oppi-isä, sillä Lepistöä pidettiin selvännäkijänä ja parantajana.

Aikaa myöten Anna-Mari tunnettiin laajalti niin ihmisten kuin eläintenkin parantajana ja selvännäkijänä. Hän käytti lääkkeinä yrttejä, joita kasvatti ja keräili mökkinsä lähimailta. Hän osti myös apteekista aineksia lääkkeisiinsä.

Anna-Marin muistokivi on pystytetty vuonna 1993  vanhustyökeskus Virranrannan pihaan. Kiveen on hakattu  Anna-Marin kuvan lisäksi hänen oppi-isänsä Pienenmäen ukon, Kalle Lepistön ja Anna-Marin syntymäpitäjässä Piippolassa vaikuttaneen Hätämaan tietäjän, Juho Luomajoen piirteet. Muistokiven ovat suunnitelleet yhteistyössä Kiuruveden Kotiseutuyhdistys ja Kaavin Kivi Oy. Muistokiven on tehnyt Eino Lovikka.
 

Haapakummun Anna-Marin muistomerkki.JPG

 

       

 

SANKARIVAINAJIEN MUISTOMERKKI
Kirkkokatu


Kiuruveden evankelis-luterilainen seurakunta
  Kiuruveden nykyinen evankelis-luterilainen kirkko on kaupungin historian kolmas kirkkorakennus. Kirkoista ensimmäinen toimi vuosina 1765-1852, toinen puolestaan vuosina 1852-1937, kunnes se tuhoutui tulipalossa.

Palanut kirkkomaa sai kuitenkin uuden tehtävän: se sai toimia viimeisenä leposijana talvi- ja jatkosodassa kaatuneille yli 450 kiuruvetisille. Kaatuneiden joukossa olivat Kiuruveden seurakunnan pappi Elias Simojoki sekä kanttori Tauno Jauhiainen. Simojoki haudattiin kohtaan, jossa kirkon saarnastuoli oli sijainnut. Jauhiaisen muistokivi pystytettiin urkujen kohdalle.

Alun perin sankarihaudoilla oli puuristit, mutta ne korvattiin muistokivillä. 3.8.1947 sankarivainajat ja kaksi seurakuntalaisia palvellutta kirkkoa saivat yhteisen muistomerkin
   Sankarivainajien muistomerkki.JPG

 

       

 

PAAVO TIKKASEN MUISTOMERKKI
Lähteentie 8

  Paavo Tikkanen (1823-1873) toimi Suomettaren, Uusi Suomi-lehden edeltäjän päätoimittajana. Tikkasta pidetään myös Suomettaren perustajana.

Paavo syntyi vuonna 1823 Elisabet ja Antti Tikkasen perheeseen Hingunniemen tilalle, joka kuului Kiuruveden vanhimpiin maatalouspaikkoihin. Vuonna 1841 Tikkanen valmistui ylioppilaaksi Porvoon lukiosta. Siitä hän jatkoi opiskelua Helsingin yliopistossa, jossa hänestä tuli Savo-Karjalan osakunnan jäsen.

Tikkanen oli innokas suomalaisuusaatteen kannattaja ja puolestapuhuja. Hän oli vain 24-vuotias, kun hänestä tuli ensimmäisen kerran Suomettaren päätoimittaja. Päätoimittajana hän toimi kolmeen otteeseen vuosien 1848-1863 välillä (1848-50, 1857-59 ja 1861-63). Muutoin hän oli lehden taloudellinen tukija.

Paavo Tikkanen toimi aktiiviuransa aikana päätoimittajana, kustantajana, kirjailijana, runoilijana, kääntäjänä sekä asianajajana.

Lähteet:
Huovinen, Leo 1988.
Kiuruvesi 1873-1980
Kiuruvesi: Kiuruveden Kirjapaino Oy

Laukkanen, L., Winberg, L. 1988.
Kylien savut: kotiseututietoa Kiuruvedestä.
Kiuruvesi: Kiuruveden Kirjapaino Oy
  Paavo Tikkasen muistomerkki.JPG

 

       

 

RUNONLAULAJA
ANTTI VARTIAISEN MUISTOKIVI

Lähteentie 8
  Antti Vartiainen (1764-1833) syntyi Pyhännällä, mutta muutti myöhemmin Kiuruvedelle. Kiuruvedellä asuessaan hän oli ainakin renkinä Tihilänahossa sekä myöhemmin tilallisena Lapinsalossa.

Runonlaulajana Vartiaiselta on tallennettu ainakin 28 runoa, minkä lisäksi hänellä saattaa olla osuutta moniin muihin runoihin. Runoja tallensivat vuonna 1819 Arwidsson ja Krohn. Kalevalassa Vartiaisen runoja melko tarkasti jäljittävät Tulen synty, Karhuruno ja Kultaneidon taonta. Runonlaulamisen lisäksi hänen kerrotaan osanneen loitsuja sekä sairauksien parantamiseen liittyviä hokemia. Näiden lisäksi hänen mainitaan olleen myös karhunkaataja.

11.8.1985 paljastettu Antti Vartiaisen muistomerkki on luonnonkivi, johon on kiinnitetty Kuopion Taidetakomolla teetetty rautainen laatta.
  Runonlaulaja Antti Vartiaisen muistomerkki.JPG

 

       

 

RUNONLAULAJA KLAUDIA PLATTOSEN MUOSTOKIVI
Kirkkoharjuntie


Kiuruveden vanha hautausmaa
  Klaudia Plattonen (1907-1989) oli ykai harvoista siirtokarjalaisista itkuvirren taitajista. Hän oli kuullut äänellä itkemistä kasvuympäristössään Suistamon Loimolassa mm. isoäitinsä Matjoi Plattosen esittämänä.

Omien itkuvirsien sepittämisen ja esittämisen Klaudia aloitti sen jälkeen, kun oli sotien jälkeen asettunut asumaan Kiuruvedelle vuonna 1948.

Plattonen itki Karjalan ikävän virittämänä ensimmäisen itkuvirtensä. Sen myötä hän pääsi esiintymään, minkä lisäksi perinteentutkijat vierailivat hänen luonaan. Itkuvirsien lisäksi Plattoselta on tallennettu loitsuja, runolauluja sekä tarinoita.

Esiintyvänä itkijänä Plattosen itku-ura kesti lähes 40 vuotta. Muistokivi sijaitsee Kiuruveden vanhalla hautausmaalla.

Lähde: Tenhunen, Anna-Liisa. 2006. Itkuvirren kolme elämää. SKS.
 

Klaudia Plattosen muistomerkki.JPG

 

       

 

KIRMAAVAT VASIKAT
Niemistenkatu

(Niemistenkadun ja Kiurukadun kulmaus)
  Vasikkapatsas hankittiin talousneuvos Lauri Remeksen 70-vuotisonnittelurahaston alkuunpaneman kansalaiskeräyksen tuotolla. Toimeenpanosta huolehtivat Kiuruveden Kotiseutuyhdistys ja toimikunta.

Kirmaavat Vasikat -patsas kuvastaa arvostusta maatalousväestön tekemälle työlle kaupungin kehittämiseksi ja se edustaa nuorta voimaa sekä tulevaisuutta.

Kiuruveden torin laidalla sijaitsevan pronssipatsaan on tehnyt kuvanveistäjä Kirsi Siponen. Patsaan paljastusjuhla pidettiin 10.7.2004.
 

Kirmaavat Vasikat.jpg

 

       

 

RINTAMALLE LÄHTEDEINEN MUISTOKIVI
Asematie
 

Rintamalle lähteneiden muistokivi sijaitsee Asematien varressa, valtion virastotalon edessä. Muistokiven ovat pystyttäneet Rintamamiesveteraanit, Sotainvalidit ja Kiuruveden seudun rintamanaiset.

Varat kiven hankintaan ja pystyttämiseen on saatu lahjoituksina Kiuruveden kunnalta, liikelaitoksilta, järjestöiltä ja yksityishenkilöiltä. Muistokivi paljastettiin 18.7.1991 Kainuun prikaatin valatilaisuuden yhteydessä

  Rintamalle lähteneiden muistomerkki 2016.jpg



Kirkot ja kappelit

EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO
Kirkkokatu 8


Kiuruveden evankelis-luterialinen seurakunta
  Kirkon on suunnitellut arkkitehti Bertel Liljeqvist vuonna 1938.
Talvisota keskeytti rakennustyöt, mutta niitä jatkettiin heti sodan päätyttyä ja kirkko valmistui vuonna 1940. Kirkon vihki piispa Eino Sormunen 25.5.1941. Kirkkorakennus peruskorjattiin vuonna 1990.

Kirkon mosaiikkialttaritaulu, "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa" on Uuno Eskolan teos ja se lahjoitettiin kirkolle vuonna 1953.

Pääkirkon lisäksi Kiuruvedellä on kaksi evankelis-luterilaista kyläkirkkoa, yksi Lapinsalossa ja toinen Sulkavanjärvellä. 

Kiuruvedenevankelis-luterilainen kirkko.jpg

 

     

 

ORTODOKSINEN KIRKKO
Niemistenkatu 6


Iisalmen ortodoksinen seurakunta
 

Kiuruveden ortodoksinen seurakunta kuului vuonna 1949 annetulla asetuksella perustettuihin siirtoseurakuntiin ja se kuului Oulun ortodoksiseen hiippakuntaan. Seurakunta syntyi Kiuruvedelle siirtokarjalaisten myötä ja siihen kuuluvat seurakuntalaiset ovat pääasiassa Suistamon alueelta.

Kirkkorakennus on tehty entisestä apteekkirakennuksesta yliarkkitehti Selim Savoniuksen suunnittelun mukaan. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1957.

Kiuruveden Pyhän Nikolaoksen kirkon seinämaalaustyöt on aloitettu kesällä 1982. Alttariseinän ylimmäisenä on käsittä tehty Kristuksen ikoni ja tämän alapuolella Orantti, Jumalan synnyttäjän ikoni sekä alimpana Pyhän Ehtoollisen jakaminen. Maalaustyöt ovat pappisseminaarin oppilaiden tekemiä.

Kirkon erikoisuutena ovat alttarin ja kirkkosalin seiniä koristavat freskomaalaukset, jotka ovat länsimaisittain merkittävä nähtävyys. Maalaukset ovat lähes kokonaisuudessaan seurakunnan kirkkoherra isä Antero Petsalon suunnittelemia ja toteuttamia.

Kirkon edessä oleva Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki pystytettiin vuonna 1959.


Kiuruveden ortodoksinen kirkko.JPG

 

     

 

       
LAPINSALON KIRKKO
Lapinsalontie 2420


Kiuruveden evankelis-luterilainen seurakunta
  Lapinsalon kirkko rakennettiin alun perin seuratuvaksi vuosina 1939-1940. Rakennuttajana oli Lapinsalon Seuratupayhdistys, joka toimi vuosina 1939-1969. Tontin seuratuvalle lahjoittivat Hilda ja Vilho Hynninen.

Seuratupa rakennettiin keräyshirsistä ja aluksi se oli hirsipintainen. Ikkunat saatiin käytettyinä Sotkamon puretusta nuorisoseuran talosta. Rakennus vuorattiin vuonna 1965 ja sisäpuolen levytykset tehtiin 1960-luvulla.

Seurantupa vaihtui kirkoksi vuonna 1968 ja kirkon vihkijänä toimi piispa Kares, ja se luovutettiin seurakunnalle vuonna 1970. Hautausmaa valmistui talkootyönä vuonna 1956 ja kellotapuli vuonna 1961.

Lähde: Kiuruveden srk:n kotisivut (10.6.2013)
  Lapinsalon kirkko.jpg

 

       

 

 
SULKAVANJÄRVEN KIRKKO
Kyläkirkontie 113


Kiuruveden evankelis-luterilainen seurakunta
  Kirkon ja hautausmaan rakentamista Sulkavanjärvelle pohdittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1904 ja seuraavan kerran vuonna 1907. Rukoushuoneyhdistys päätti vuonna 1946 perustaa hautausmaan Roviomäelle. Hautausmaalle tuli 700 hautapaikkaa.

Hautausmaan viereen rakennettiin vuonna 1949 väliaikainen kelloteline ja Tampereelta hankittiin kello. Rukoushuoneyhdistys suunnitteli myös kirkon rakentamista ja keräsi jatkuvasti varoja.

Rakennuksen on suunnitellut rakennusmestari Olavi Rautio. Lopulta rakentaminen aloitettiin vuonna 1964 keräys- ja lainavaroin. Hanketta tukivat myös Kiuruveden ja Pielaveden seurakunnat, lisäksi rakennustarpeita saatiin lahjoituksena. Rakennuksen urakoi Antti Nissinen, mutta rakennuksella tehtiin runsaasti talkootyötä.

Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin vuonna 1965. Kirkon vihki piispa Olavi Kares. Vuonna 1972 kirkkoa laajennettiin  seurakuntasalilla ja vuonna 1989 tehtiin wc- ja eteistilat.

Lähde: Kiuruveden seurakunnan kotisivut 10.6.2013
  Sulkavanjärven kirkko.jpg

 

       

 

TIEIKONIKAPPELI
Valtakatu 2


Iisalmen ortodoksinen seurakunta

LC Kiuruvesi/Niva
  Ikonikappelin on suunnitellut isä Antero Petsalo, joka on myös maalannut kappelin ikonit. LC-Kiuruvesi/Niva rakensi tieikonin Valtatie 27:n ja Valtakadun risteykseen tiellä kulkeville taivaalliseksi suojaksi ja Konstantinopolin Ekumeenisen Patriarkan, Bartolomeoksen, Kiuruveden vuoden 1995 vierailun kunniaksi.

Rakennusurakkaa sponsoroi noin 50 liikelaitosta ja yksityishenkilöä. Urakka tehtiin talkoina ja talkootyötunteja kertyikin yli 2 000. Tieikonikappelin vihki metropoliitta Ambrosius 1.10.1998 ja  LC Kiuruvesi/Niva lahjoitti ikonikappelin kaupungille.

Pääikonit, kooltaan 120 x 180 cm, ovat Kristus Kaikkivaltias ja Pyhä Nikolaos. Sivuilla olevat enkelit, kooltaan 80 x 180 cm, muistuttavat suojelusenkeleistä. Valtakadun puolella oleva Pyhä Nikolaos, Santaklaus, on Kiuruveden suojeluspyhä.

Ikonien lisäksi tieikonissa on kahdeksan mosaiikkityötä sekä ympäri kappelin kulkeva mosaiikkiornamentti. Ikonit ja vanhoja kristillisiä symboleja jäljittelevät mosaiikkityöt on tehty bysanttilaiseen tyyliin, jota koko kappelin muoto myös ilmentää.

Pylväiden päissä olevat kaksipäiset kotkatkuvastavat Bysantin aikaa Kiuruvedellä. Kiuruveden eteläosan kautta kulkee Novgorodin tasavallan ja Ruotsi-Suomen raja, vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan raja. Raja jakoi Suomen uskonnollisesti idän ja lännen uskontoihin, roomalaiskatoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon.
 

Tieikonikappeli 1.JPG

         
Luontopolut


KUUKKELI



 
Palosenmäen huipulla kuntopolun ja ladun varressa sijaitsee lappalaistyyppinen kota, taukopaikka Kuukkeli. LC-Kiuruvesi/Niva rakensi kodan talkoilla vuonna1997. Rakennusta varten saatiin paikkakunnan yrityksiltä merkittäviä lahjoituksia. Lahjoittajina olivat IPO-Wood, Rapakkojoen Kauppa, Ilpo Brandt Ky ja Sermet Oy.

Varsinainen rakennustyö aloitettiin elokuussa ja valmis kota luovutettiin Kiuruveden kaupungille 23.10.1997.


   

 


     

 

       
PALJAKKA
Putouksentie
 

Paljakka eli Paljakanvuori sijaitsee Rapakkojoella, noin 15 kilometriä etelään Kiuruveden keskustasta.

Vuoren laki on laajalti tasainen ja lähes paljas kasvillisuudesta. Koska Paljakka kohoaa ympäristöään useita kymmeniä metrejä korkeammalle, siellä uskotaan pidetyn merkkitulia, viimeksi Suomen sodan aikaan vuosina 1808-1809.

Merkkitulet olivat vartiointi- ja hälytysjärjestelmä, joiden avulla tähystävät vartijat varoittivat lähestyvästä vihollisesta. Paljakka onkin ollut sijaintinsa puolesta otollinen tähystyspaikka, sillä se sijaitsee lähellä vanhaa erätietä joka kulki etelän suunnasta vesireittiä Pielaveden ja Kiuruveden kautta Oulujärveen saakka.

Paljakan laelta on muinaisjäännös, jossa on noin 40 uhrikuppia. Kuopat eli kupit ovat erikokoisia ja syvyisiä ja ne muodostavat kalliopintaan tiiviin rykelmän.

Paljakan uhrikuppien ikä ja käyttötarkoitus ovat jääneet arvoitukseksi. Uhrikupeista yleisesti tiedetään, että ne yleistyivät Suomen alueella rautakaudella ja niiden tiedetään olleen paikoin käytössä vielä 1800-luvullakin. Uhrikuppien on arveltu liittyneen vainajakulttiin sekä hyvän sadon ja karjaonnen turvaamiseen.

Vuoren länsirinteellä sijaitsee Pirunpesä: syvä onkalo,
jonka arvellaan muodostuneen hiidenkirnujen lailla jääkauden
aikana.

Tarina kertoo, että Väisäs-niminen mies oli laskeutunut onkaloon 18 syltä pitkän köyden varassa ja päässyt lähestulkoon onkalon pohjalle. Seuraavana yönä mies näki unta onkalosta: piru ilmestyi ja sanoi, että mikäli mies olisi laskeutunut vielä kaksi syltä, olisi hän jäänyt onkaloon. Mies kertoi unestaan muille, eikä kukaan sen koommin uskaltanut laskeutua alas onkaloon.

Näin Pirunpesä sai nimensä.

Pirunpesä täytettiin myöhemmin kivillä ja puilla, jotta alueella laiduntavat eläimet eivät putoaisi sinne.

Paljakka on lisäksi ollut aikoinaan juhannuksenviettopaikka. Vuoren korkeimmalle kohdalle on auringon laskiessa sytytetty kokko ja laella on pidetty tanssit, pelattu korttia, nautittu alkoholia sekä "oltu koppisillaan" eli pelattu pesäpallon kaltaista joukkuepeliä. Tarinoiden mukaan juhlan kohokohta on ollut ruudin räjäyttäminen kallionkolossa, mikä myöhemmin korvautui haulikon
tai rihlakon laukauksilla.

Lähteet:

Laukkanen, A., Tikkanen, O., Winberg, L. 1988. Kylien savut: kotiseututietoa Kiuruvedestä. Kiuruvesi. Kiuruveden Kirjapaino Oy. Karisto Oy
.

Pohjois-Savon Muisti - Pohjois-Savon museot verkossa
(19.6.2013)

 

Paljakan laki.jpg









Paljakan nuotiopaikka.jpg








 

       

 

       
HUVIKALLION LUONTOPOLKU
Palojärventie
  Huvikallion luontopolku sijaitsee Rytkyllä. Palojärventien varressa on opastetaulu polulle.

Huvikallion luontopolulla pääsee nauttimaan metsämaiseman elämyksistä. Reitille sijoitetuilla rasteilla voi opetella tunnistamaan kuvissa esiteltyjä tuoreen ja kuivan kankaan sekä lehtomaisen kankaan kasveja.

Matkan puolivälissä laskeudutaan rehevään painaumaan alas järvenrannalla olevalle levähdyspaikalle, jonne on rakennettu laavu ja pöytä nuotiopaikkoineen. Ylempää rinteestä löytyy myös käymälä.
 
Näytä suurempi kartta