Nämä verkkosivut esittelevät neljä Kiuruvedeltä kotoisin olevaa kirjailijaa ja heidän tuotantonsa: Erkki Ahosen, Paul-Erik Haatajan, Heikki Lounajan ja Hilkka Ravilon.
Jokainen heistä on kirjailijanlaadultaan omanlaisensa. Ahonen tunnetaan Suomen ainoana oikeana tieteiskirjailijana, Haataja on yksi maamme arvostetuimmista dekkarikirjailijoista, Lounaja puolestaan aloitti Kainuun-kuvauksillaan kokonaisen tyylisuunnan ja Ravilon ravisteleva romaani on ollut Finlandia-ehdokkaana. Varsin monipuolinen joukko siis.
Kiuruvesi – tai ainakin häivähdyksiä siitä – näkyy kaikkien neljän tuotannossa, vaikka heistä vain Erkki Ahonen on kirjailijanuransa aikanakin elänyt synnyinseudullaan ja työskennellyt siellä opettajana. Ahonen on kuvannut Kiuruvettä ja sille tyypillisiä ihmisiä esikoisromaanissaan Tänään ei paljon tapahdu. Hilkka Ravilo puolestaan on tuonut esille kiuruvetisen herännäisyyden kielteiset vaikutukset eli ahdistuksen, synninpelon ja köyhyyden, jotka leimasivat vahvasti etenkin kirkonkylän ulkopuolella asuneiden ihmisten elämää. Vaikka Heikki Lounajan teokset kertovatkin etupäässä Kainuun selkosen väen päivien kulusta, ovat olemisen maisemat Lounajalla hyvin pitkälti samat kuin Ravilollakin. Haatajan teoksista Kiuruveden vaikutuksia on ehkä eniten nähtävissä teoksessa Vaarojen mailla, joka kertoo pienestä omaperäisestä kyläyhteisöstä.
Kirjailijalla on aina oikeus sananvapauteensa. Mutta myös lukijalla on omat tulkintansa. Ja kumpikaan ei ole väärässä. Kiuruvedelläkin kotiseutukirjailijat ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita.
Vielä 1960-luvulla ajan henki oli kaikkineen toinen ja voi hyvin kuvitella että kiuruvetiset olisivat mielellään lukeneet jostakin muusta aiheesta kuin siitä, että punainen pirtutrokari ja valkoinen pappi keskustelevat viinasta ja naisista, kuten Erkki Ahosen romaanissa Kyyditys tapahtuu. Myös Hilkka Ravilon kirjojen kiuruvetisyyttä eivät kaikki ole nähneet samoin. Ehkä tämän vuoksi ei olekaan yllättävää, että Kiuruveden kynäniekoista juuri Heikki Lounajan mukaan on nimetty paikkakunnalla tiekin. Vaikka Lounajan kirjoissa elämänmeno perustuu pitkälti jokapäiväisestä leivästä kamppailuun, uskonto nähdään tienä paratiisiin, jos ei maan päällä niin taivaassa.
 |
| Eino Ahonen: Toveri-ilta, 1982. |
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Siinä missä 1950-luvulla Hilkka Ravilo sai Kiuruvedellä lainata kansakoulun lukollisesta lasikaapista yhden kirjan kerrallaan, 2000-luvun alussa kaupunginkirjaston toimesta pannaan pystyyn hanke kotiseutukirjailijoiden verkkosivujen aikaansaamiseksi, jotka Opetusministeriön taloudellisella tuella nyt toteutuvatkin. Kiitokseni haluan antaa erityisesti kirjastonjohtaja Marja Siposelle, joka innostui ideastani tuottaa www-sivut Kiuruveden kotiseutukirjailijoista ja jonka aktiivinen ja kannustava mukanaolo on ollut tukemassa minua luku- ja kirjoitusprosessin aikana. Kirjailija Hilkka Ravilo puolestaan ilokseni osallistui sivujen tekemiseen kirjoittamalla itsestään. Kiitos myös Kiuruveden tunnetuimmalle kuvataiteilijalle, taidegraafikko Eino Ahoselle, jonka ystävällisyyden vuoksi näillä verkkosivuilla kohtaavat toisensa kiuruvetinen paljon puhuva sana ja kuva. Ja viimeiseksi mutta ei todellakaan vähiten, kiitän aviomiestäni, tietojenkäsittelytieteen ylioppilas Anssi Laitista, jonka käsialaa näiden verkkosivujen tekninen toteutus on.
Mutta yhtä kaikki, elämää Kiuruvedellä ja muuallakin, neljä kirjailijaa ja 37 kirjaa. Tutustu, ole hyvä!
Terhi Laitinen
kirjallisuus-freelancer